Suomalaiset rakentamassa Euroopan avaruusosaamista

ESTEC

Hollannissa, jotakuinkin puolimatkassa Amsterdamin ja Haagin välillä Pohjanmeren rannalla sijaitsee Euroopan avaruusjärjestön suurin yksittäinen keskus, ESTEC. Ja sen 20 suomalaista työntekijää johtajista harjoittelijoihin.

Noin 2 500 henkilöä työskentelee tässä Euroopan avaruustutkimus- ja teknologiakeskuksessa ESTEC:issä (European Space Research and Technology Centre), missä hoidetaan moniin ESA:n avaruushankkeisiin liittyvä tiede, tutkimus ja hallinto.

Samaan tapaan kuin ESTEC sulattaa yhteen insinöörit, tutkijat ja hallintoväen, on paikka myös eri kansallisuuksien sekamelska. Väkeä on ESA:n jäsenmaiden lisäksi kansainvälisen yhteistyön merkeissä Yhdysvalloista, Venäjältä, Japanista ja joskus jopa Kiinasta. Niinpä esimerkiksi lounasaikaan ESTEC:in pääruokalassa kuuluvien eri kielien määrä hämmentää.

Eniten ESTEC:issä on hollantilaisia, koska valtaosa huolto- ja hallintohenkilökunnasta on paikallisia. Heidän jälkeensä eniten on ranskalaisia ja saksalaisia; heidän joukossaan myös toistakymmentä suomalaista.

Suomalaisten osuus kasvusuunnassa

Kaikkiaan ESA:ssa on tällä haavaa 20 suomalaista vakituisessa työsuhteessa suoraan järjestön kanssa. Lisäksi suomalaisvahvuuteen lasketaan mukaan muutamia paikallisesti palkattuja urakoitsijoita. He tekevät työtä ESA:lle tyypillisesti avaruusalalla toimivien kansainvälisten henkilöstöpalveluyritysten kautta.

Siinä missä aiemmin suomalaisten määrä oli huomattavasti alle sen mitä Suomen ESA:lle vuosittain maksaman osuuden mukaan tulisi olla, on tilanne nyt hieman parempi. Puhtaan matemaattisesti Suomen osuus ESA:n budjetista on hieman alle 0,5 prosenttia (noin 20 miljoonaa 4,4 miljardista eurosta), mikä ESA:n vakihenkilökuntamäärästä (noin 2 250) laskettuna tulisi olla noin kymmenen. Näin laskien olemme jopa yliedustettuna.

Euroopan avaruusjärjestön vakansseja täytettäessä kansalaisuus ei tyypillisesti ole merkitsevä tekijä; hakijoista paras valitaan. Ainoastaan harvoissa tapauksissa kansallisuuksien tasapaino saattaa muodostua ratkaisevaksi kahden tasavahvan kandidaatin välillä lopullista valintaa tehtäessä.

Johtajista traineihin

Kenties korkeimmalla ESA:n hierarkiassa oleva suomalainen on avaruusmateriaalien ja komponenttitekniikan divisioonaa johtava Mikko Nikulainen (kuvassa). Suomalaisen ilmailuteollisuuden parista jo yli 15 vuotta sitten monen sattuman summana siirtynyt Nikulainen kertoi työstään ja ESTEC:istä ESA:n suomenkielisessä blogissa “F1-moottoreiden 3D-tulostusta ja palavereissa istumista“.

Mikko Nikulainen

Johtavissa asemissa ovat ESTEC:issä myös Gaia-lennon tieteellinen johtaja Timo Prusti, Bepi-Colombo-luotaimen parissa puurtava Harri Laakso sekä Pariisin pääkonttorissa ESA:n jäsenmaille tulevasta teollista palautetta hallinnoivaa toimistoa vetävä Jesse Phaler.

Tämän lisäksi ESA:n avaruussäähanketta johtaa Juha-Pekka Luntama, jonka työhuone sijaitsee kuitenkin Saksan Darmstadtissa, Euroopan avaruusoperaatiokeskuksessa ESOC:issa. Suomalaisia on myös mukana ESA:n asiantuntija-asemissa. Esimerkiksi ESA:n turvallisuuskomitean puheenjohtajana toimii Kai Knape.

Monet suomalaiset ovat mukana ESA:ssa myös tehtävissä, jotka ovat tekemisissä avaruuden kanssa välillisesti mm. sihteereinä, juristeina, kontrollereina ja työterveyshuollossa.

Miten töihin ESA:an?

ESA ei poikkea palkkauskäytännöissään juurikaan muista kansainvälisistä organisaatioista. Avoimista työpaikoista ilmoitetaan julkisesti mm. ESA:n verkkosivuilla ja niihin valitaan henkilöt useimmiten yleisen sopivuuden lisäksi testien ja haastattelujen perusteella.

Urakoitsijoiden kautta ESA:an pääsee kenties kätevimmin seuraamalla avoimia paikkoja space-careers.com-sivustolla sekä esimerkiksi LinkedInissä alan suurimpien ESA:lle työtä tekevien yhtiöiden ilmoituksia. Suurin näistä on HE Space.

Opiskelijoille ehdottomasti paras tapa päästä katsomaan työskentelyä ESA:ssa on opintonsa päättäneille ja jatko-opiskelua aloitteleville tarkoitettu Young Graduate Trainee -ohjelma. ESA palkkaa vuosittain noin 80 opiskelijaa YGT-paikkoihin eri laitoksissaan ja eri tehtäviin.

YGT-paikat julkistetaan yleensä kerran vuodessa marraskuun puolivälissä, ja niihin on suuri tunku. Hakuprosessiin kuuluu tyypillisesti haastattelu helmi-maaliskuussa, minkä jälkeen päätökset valittavista henkilöistä tehdään pian sen jälkeen. Työt voivat alkaa jo huhtikuussa, mutta yleisimmin kesälomien jälkeen syyskuussa.

YGT:t saavat ESA:lta pienen palkan, muuttorahaa sekä avustuksen asunnon saamiseen työpaikalta. Lisäksi jokaista työssä oltua kuukautta kohden annetaan 2,5 päivää palkallista lomaa. Normaalisti pesti kestää vuoden.

Tuoreimmalla suomalaisella YGT:llä oli kiinnostava tehtävä ESA:n robotiikkalaboratoriossa Meteron-hankkeen parissa. Työssä normaalin vuoden sijaan kaksi vuotta ollut Marina Rantanen kertoo videolla enemmän työstään ja hankkeesta.

Teksti: Jari Mäkinen
Kuvat: ESA, Jari Mäkinen