Revontulia näkyvissä, mutta tiedätkö mitä ne ovat?
Suomi tekee huippututkimusta revontulitutkimuksen alalla. Aalto yliopiston "Suomi 100" -avaruustutkimussatelliitti on kuvannut ja tutkinut revontulia.
Revontulten alkuperäinen energianlähde on Aurinko, vaikka itse revontulivalo syntyykin Maan yläilmakehässä noin 100–200 kilometrin korkeudella. Revontulten näkyminen on tilastollisesti todennäköisintä keskiyöllä ja pari tuntia sen molemmin puolin. Varsinkin suurten avaruusmyrskyjen yhteydessä niitä voi kuitenkin näkyä milloin vain pimeään vuorokaudenaikaan.
Revontuliennusteita voi seurata Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta. Revontulten todennäköisyysarvio päivitetään kerran arkipäivässä. Erityisen kiinnostavien avaruussäähäiriöiden aikaan sitä voidaan päivittää useamminkin.
Revontulten todennäköisyys ilmoitetaan neliportaisella asteikolla: pieni – pienehkö – kohtalainen – suuri. Arvio annetaan kolmelle ennusteen laatimista seuraavalle yölle. Siinä ei oteta huomioon pilvisyyttä, joka voi estää revontulten näkemisen. Arvio koskee revontulten todennäköisyyttä tavanomaisen revontulivyöhykkeen eteläpuolella, eli suunnilleen Rovaniemeä etelämpänä. Todennäköisyys ilmoitetaan sanallisesti, koska prosenteiksi tulkittuna revontulten todennäköisyys vaihtelee aina myös leveyspiirin mukaan kasvaen kohti pohjoista.
© Nathalie Dahl
Auringosta lähtee koko ajan hiukkasia avaruuteen. Tätä leviävää hiukkasvirtaa kutsutaan aurinkotuuleksi. Se kuljettaa mukanaan Auringon magneettikenttää. Aurinkotuuli epäsäännöllisyyksineen aiheuttaa avaruussääilmiöt. Aurinkotuulen nopeus vaihtelee, ja nk. koronan aukoista alkunsa saava tavallista nopeampi aurinkotuuli aiheuttaa Maahan osuessaan usein lisääntynyttä revontuliaktiivisuutta Suomessa.
Yläilmakehään satavien hiukkasten nopeudet ovat jopa 1 000 kilometriä sekunnissa. Viritystilojen purkautuessa syntyvän valon väri riippuu virittyneen hiukkasen laadusta ja sen törmäyksessä saamasta energiasta: happiatomien viritystiloissa syntyy vihreä ja punainen valo, kun taas typpimolekyylit vastaanottavat ja luovuttavat sinertävän sävyisen valokvantin verran energiaa.
Suomi 100 -satelliitti on kuvannut revontulia
Aalto yliopiston Suomi 100 -avaruustutkimussatelliitti on tehnyt sen, mihin aiemmin pystyivät vain paljon suuremmat: kuvasi ja tutki revontulia. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden nimikkosatelliitti Suomi 100 on kiertänyt Maata 600 kilometrin korkeudessa miltei viiden vuoden ajan (laukaisu 3.12.2018). Yhden maitopurkin kokoinen ja noin kilon painoinen Suomi 100 kantaa mukanaan kahta tutkimuslaitetta, laajakulmakameraa ja radiomittalaitetta. Sen kameralla on otettu kuvia revontulista ja tehty ainutlaatuisia mittauksia revontulialueella. Tutkimusraportissa tutkijat analysoivat kameran revontulista ottamaa valokuvaa yhdistämällä sen maassa olevien revontulikameroiden valokuviin ja magneettikenttämittauksiin.
Avaruusfyysikolle revontulet ovat kiehtova aihe, sillä ne kertovat Auringon vaikutuksista Maan yläilmakehään. Aihe on tärkeä myös yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden kannalta, sillä avaruussää vaikuttaa esimerkiksi lentoliikenteeseen, satelliitteihin sekä tietoliikenne- ja sähköverkkoihin.
Kuva: Suomi 100 -satelliittiprojekti/Jari Mäkinen
Lähteet: Ilmatieteen laitos, Aalto yliopisto, STT, YLE
