Avaruustilannekeskus on päässyt työn alkuun

Suomeen päätettiin viime syksynä perustaa kansallinen Avaruustilannekeskus. Täyden eli ympärivuorokautisen toimintavalmiuden keskus saavuttaa vuonna 2027.

Pitkän odotuksen jälkeen Suomeen päätettiin viime syksynä perustaa kansallinen Avaruustilannekeskus, englanniksi “Space Situational Awareness Center - FSSAC”. Hallitus myönsi keskukselle rahoituksen syksyn lisätalousarviossaan joulukuun 2024 alusta alkaen, jolloin keskuksen perustaminen aloitettiin toden teolla. Sen arvioidaan olevan täydessä toimintavalmiudessa vuonna 2027. Avaruustilannekeskus ylläpitää avaruustilannekuvaa ja jakaa siihen liittyvää asiantuntijatietoa kansallisille viranomaisille sekä muille kotimaisille toimijoille. 

Ilmatieteen laitoksen yhteyteen perustetaan Avaruustilannekeskuksen siviilijohtokeskus AVATIKE (C-FSSAC) siviiliyhteiskunnan palvelua varten, missä on kumppanina Maanmittauslaitos. Puolustusvoimat perustaa oman keskuksen (M-FSSAC), joka keskittyy puolustuksellisten tarpeiden palveluun. Molemmat johtokeskukset toimivat itsenäisesti, mutta läheisessä yhteistyössä. Nämä kaksi keskusta toimivat synergeettisessä yhteistyössä siten, että vältetään päällekkäisiä toimintoja. 

”Täysi toimintavalmius tarkoittaa sitä, että keskus toimii ympärivuorokautisesti ja se on varmistettu poikkeustilan varalta”, kertoo Ilmatieteen laitoksen avaruus- ja havaintoteknologiat -yksikön päällikkö, professori Ari-Matti Harri. 

Avaruustilannekeskuksen siviilijohtokeskuksen (AVATIKE) työpanos on noin neljä henkilötyövuotta, joka koostuu noin kymmenen työntekijän osa-aikaisesta panoksesta. Työntekijät ovat kaikki taustaltaan kokeneita avaruusalan tutkijoita.

Avaruustilannekeskus tiedottaa ja varoittaa viranomaisia avaruudesta tai avaruustoiminnasta johtuvista häiriö- tai vaaratilanteista. Näitä voivat aiheuttaa ruuhkautuva lähiavaruus ja avaruussään ilmiöt kriittisille satelliittipalveluille ja yhteiskunnan muille toiminnoille. Suoranaisia uhkatilanteita saattavat aiheuttaa Maahan iskeytyvät satelliittien osat ja muu avaruusromu sekä ajoittain Maan lähelle saapuvat asteroidit ja komeetat.

Oikeastaan Avaruustilannekeskuksen perustamisen yhteydessä syntyy kaksi järjestelmää: puolustusvoimille oma ja Ilmatieteen laitoksen yhteyteen siviilialaa palveleva järjestelmä.

”Puolustusvoimilla on eri tavoitteet, he haluavat tietää mitä yläpuolellamme liikkuvat kohteet pystyvät tekemään, mitä ne haluavat tehdä ja tekevät. Puolustusvoimien järjestelmän on tarkoitus olla valmis vuonna 2028”, Harri sanoo.

Avaruustilannekeskuksen perustamisen kansallisia hyötyjä selvitti talvella 2022 – 2023 ohjausryhmä, jossa oli mukana liikenne- ja viestintäministeriön lisäksi maa- ja metsätalousministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, puolustusministeriön, sisäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, ulkoministeriön sekä valtiovarainministeriön edustajia.

Ohjausryhmän työn tavoitteena oli muodostaa ministeriöiden yhteinen käsitys kansallisen avaruustilannekeskuksen perustamisesta. Ohjausryhmän sihteeristö oli Ilmatieteen laitokselta, ja sen työtä tukivat ohjausryhmään nimetyt pysyvät asiantuntijat Maanmittauslaitoksesta ja Puolustusvoimista. Ohjausryhmä suositteli raportissaan yksimielisesti avaruustilannekeskuksen perustamista.
 

AVATIKE sijaitsee Ilmatieteen laitoksella

Avaruustilannekeskus toimii kansallisena yhteyspisteenä eurooppalaisen avaruustilannekuvatiedon muodostamisessa, ja tekee tiiviistä yhteistyötä USA:n vastaavan organisaation (NOAA, National Oceanic and Athmospheric Administration) sekä muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa. 
 

Lähiavaruus

Yhteiskunnan arkiset toiminnot, kuten tietoliikenne, kaukokartoitus ja paikantaminen, sään ja ympäristön seuranta, lentoliikenne sekä turvallisuuden kannalta tärkeä lähialueiden havainnointi tarvitsevat satelliittijärjestelmiin nojaavia palveluita. Näiden palveluiden häiriötöntä toimintaa uhkaavat erilaiset lähiavaruuden ilmiöt, kuten avaruussään häiriöt sekä satelliittien ja avaruusromun törmäykset.

Lähiavaruudelle on monta määritelmää. Avaruustilannekeskuksessa lähiavaruudella ymmärretään Maan kiertoradalla liikkuvia satelliitteja ja kohteita. Silloin puhutaan n. 200 – 40 000 kilometrin päässä Maasta liikkuvista kohteista.

”Melko usein lähiavaruudella tarkoitetaan myös ns. LEO-rataa (Low Earth Orbit, matala Maan kiertorata), mikä on noin 200 – 2000 kilometrin korkeudella Maasta. Mutta me olemme kiinnostuneita myös GEO-radasta (Geostationary Earth Orbit, geostationäärinen rata). Siellä 35 000 kilometrin korkeudessa kohteita on paljon vähemmän, mutta ne ovat tärkeitä. Esimerkiksi säähavainto- ja tietoliikennesatelliitit liikkuvat GEO-radalla”, havainnollistaa Ari-Matti Harri.

Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö