Sodankylän Geofysiikan Observatorion mittaustoiminta nousee uusiin korkeuksiin: SGO:n 110-vuotisjuhla huipentui Lapin ensimmäisen satelliitin esittelyyn

1.9.2023 suomalaisen avaruusyhteisön edustajia ja avaruudesta kiinnostuneita kansalaisia saapui Sodankylän ”Tähtelään” varsin arvokkaissa tunnelmissa: syyn juhlaan tarjosi Sodankylän Geofysiikan Observatorion (SGO) täyteen tullut 110-vuotistaival. Observatorion tarina jatkuu lennokkaasti – juhla huipentui Lapin ensimmäisen oman satelliitin ja uuden puhdastilalaboratorion esittelyyn.

Vuonna 1913 Sodankylän Tähtelässä vihittiin käyttöön ensimmäiset Sodankylän Geofysiikan Observatorion rakennukset, jotka tulisivat tekemään suomalaista avaruushistoriaa ja saattamaan Suomea omalta osaltaan satelliittiaikakaudelle. 
Alun perin toive observatorion perustamiseksi tuli kansainväliseltä tutkijayhteisöltä, joka katsoi, että avaruudentutkimuksen kannalta ainutkertaiselle sijainnille – Sodankylään – tulisi perustaa havaintokeskus: Revontulivyöhykkeelle asettuvan Sodankylän kohdalle ohjautuu Maan magneetikentän rakenteen vuoksi suuret avaruuden häiriöiden vaikutukset, jonka ansiosta Sodankylään avautuu poikkeuksellisen hyvä näkyvyys avaruuteen. Kansainvälinen tehtävänanto on vuosien saatossa pysynyt kiinteänä osana Sodankylän Geofysiikan Observatorion toimikuvaa, vaikka tämän toiminta onkin monimuotoistunut avaruustoiminnan edetessä aina ”new space”-aikaan – eli avaruusalan kaupallistumiseen – asti. 

Monipuolistuva havaintokeskus avaruusajan alkumyllerryksissä

Suomalaisen Tiedeakatemian perustama ”Sodankylän observatorio” aloitti mittaustoimintansa Maan magneettikentän tutkimuksesta – alkuvuosikymmeninään SGO:n päätehtävä oli seurata avaruuden ilmiöitä perustutkimuksen edistämisen hengessä. Mittaustoimintaa laajennettiin merkittävästi 1950-luvulla, jolloin SGO:n havaintokohteeksi lisättiin seisminen seuranta, eli mannerlaattojen liikkeiden valvonta.
Seuraava virstanpylväs saavutettiin 1966, jolloin käynnistettiin Sodankylän maa-aseman suunnittelu: satelliittisignaalien vastaanottokyky merkitsi SGO:n siirtymistä avaruusaikaan. SGO:n johtaja Eija Tanskanen kommentoi observatorion roolia varhaisella satelliittiaikakaudella: ”SGO:lla oli suuri merkitys eurooppalaisen satelliittitoiminnan käynnistymiselle: observatoriolla vastaanotettiin ensimmäisen eurooppalaisen satelliitin Azurin signaalia. Tämä mahdollisti tarvittavan teknologian kehittämisen ja edesauttoi Suomen siirtymistä avaruusajalle.”
Avaruustoiminnan yleistyessä, SGO saavutti pian seuraavan merkkipaalun: 70-luvulla observatorio käynnisti operatiivisen toimintansa, jonka myötä havaintodataa alettiin jakaa monille yhteiskunnallisille tasoille näiden toimivuuden ja kehityksen edistämiseksi.
Myös Suomen ensimmäinen avaruuteen lähetetty mittalaite rakennettiin SGO:ssa: ”Vuonna 1988 NASA:n luotausraketissa laukaistu avaruusmagnetometri rakennettiin SGO:ssa. Jo tuolloin luotiin esimerkiksi avaruusjuotoskelpoisuus SGO:n tekniseen laboratorioon”, muistelee Esa Turunen, avaruusfyysikko ja observatorion emeritusjohtaja. 
Havaintoaseman organisaation kannalta olennaisin muutos nähtiin 1997, jolloin observatorio siirtyi Suomalaisen Tiedeakatemian alaisuudesta Oulun yliopiston valtakunnalliseksi erillislaitokseksi. Nykyään SGO ratsastaa ”new space”-ajan aallonharjalla osallistumalla yritysyhteistyöhankkeisiin ja aikoo laajentaa havaintokyvykkyyttään oman piensatelliitin myötä myös avaruuteen.

”Nyky-yhteiskunta on peruspilareitaan myöten kietoutunut havaintotoimintaan”

Minkälaista SGO:n havaintotoiminta on tänä päivänä? ”SGO:n mittaustoiminnan keskiössä ovat ilmakehän ja lähiavaruuden seuranta, magneettiset mittaukset sekä radiohäiriöiden seuranta”, summaa Eija Tanskanen. Ilmakehähavainnot ovat alusta alkaen muodostaneet yhden SGO:n tärkeän tehtäväkokonaisuuden – SGO toimittaa dataa päivittäin monille kansallisille tahoille ja viestii muun muassa ukkoshavaintoja kaikille maailman lentoyhtiöille. Muun muassa magneettikenttähavaintojen kautta mittaustoiminta on päivittäin läsnä kansalaistenkin arjessa – näiden lisäksi Tanskanen korostaa avaruuden olevan suuremmassa roolissa arjessamme, kuin saatamme tiedostaa: ”Nyky-yhteiskunta on peruspilareitaan myöten kietoutunut havaintotoimintaan. Mittaustoiminta mahdollistaa radiohäiriöille alttiin tekniikan toimivuuden, kuten tietokoneen ja älylaitteiden käytön. Vaikka mittaustoiminta on yhteiskunnan toimivuuden kannalta merkittävässä asemassa, sen kriittisyys tunnistetaan usein vasta toiminnan häiriintyessä.”
Myös turvallisuuspolitiikan kannalta mittaustoiminta on kriittisessä roolissa: observatorion havaintoja toimitetaan YK:lle, joka evaluoi erityisesti maanjäristyksien todennäköisyyksiä. Radiohäiriöiden valvonnan yhteydessä Sodankylän pohjoinen sijainti on osoittautunut jälleen kerran suotuisaksi.”SGO:n sijainti tarjoaa kansainvälisesti ainutlaatuisia ennakointimahdollisuuksia avaruusriippuvaisen toiminnan häiriöistä”, observatorion johtaja kommentoi.

Havaintotyö edellyttää kansainvälistä yhteistyötä: Satoja aktiivisia yhteistyökumppaneita 

Avaruuden havaintotoiminta edellyttää laajan kansainvälisen yhteistyöverkoston: tällä hetkellä SGO:lla on satoja aktiivisia yhteistyökumppaneita ja observatorio osallistuu yli kahteenkymmeneen yhteistyöhankkeeseen.
SGO:n tekee tiivistä yhteistyötä muiden arktisten havaintokeskusten kanssa, joka näkyy esimerkiksi SGO:n johtaman Arctic Space Hubin muodossa: verkosto kokoaa yhteen Euroopan arktisen alueen observatorioita, kuten Ruotsin avaruusfysiikan instituutin IRF:n ja Huippuvuorten UNIS yliopiston. Saksan kanssa SGO käynnistää juuri ensimmäistä NATO-hanketta, jonka tavoitteena on laajentaa meteoritutkaverkostoa ja tuottaa NATO:lle tarkempaa avaruustilannedataa. Hankkeeseen osallistuvat Suomen ja Ruotsin lisäksi myös Saksa ja Norja.
Havaintoyhteistyön ohessa SGO osallistuu avaruusalan kaupallistumisen myötä enenevissä määrin myös yritysyhteistyöhön. Esimerkiksi E2S-hankkeen tavoitteena oli edistää revontulikameroita rakentavan suomalaisyrityksen toimintaa. Eija Tanskanen kommentoi ”new space”-kehitystä myönteisesti: ”New space:n kiihdyttämä avaruusalan kasvu on mahdollistanut osallistumisen entistä suurempiin avaruushankkeisiin.”

LappiSat1-satelliitti laukaisee Lapin avaruustoiminnan uusiin korkeuksiin

SGO ei ole ainoastaan siirtynyt ”new space”-aikaan vaan vakiintuu parasta aikaa myös satelliittitoimijana: LappiSat1-hankkeen myötä Oulun yliopisto laukaisee ensimmäisen oman satelliittinsa kiertoradalle. Piensatelliittiin kyydissä on revontulikameroita, jotka tuottavat kolmiulotteista revontulikuvaa 500 kilometrin korkeudesta. ”Vaikka jokainen SGO:n hanke ja tutkimusprojekti ovat suuri ponnistus, LappiSat1-satelliitti lukeutuu johtajuuteni ehdottomaksi kohokohdaksi”, Tanskanen kommentoi hanketta. Esa Turunen kommentoi LappiSat1-hankkeen yhteydessä rakennettua uutta puhdastilaa: ”LappiSat1-avaruusteknologiakeskuksen uuden puhdastilalaboratorion vihkiminen käyttöön on huipennus SGO:n pitkäaikaiselle työlle. Jäljellä on enää instrumenttien asennus ja tietenkin itse laukaisu joskus lähitulevaisuudessa.”
Millä visiolla Tanskanen aikoo johtaa 110-vuotista havaintokeskusta kohti tulevaa? "Visioni on, että tunnistettaisiin Suomessa olemassa olevien havaintokyvykkyyksien ja osaamisen arvo, ja että suomalaista avaruusosaamista kehitettäisiin globaalien ongelmien ratkaisemiseksi ja yhteiskunnan varautumisen tueksi.”

Sodankylän avaruusteknologiakeskuksen uusii puhdastilalaboratorio vihittiin käyttöön 1.9.2023.

Sodankylän Geofysiikan Observatorion johtaja Eija Tanskanen: "SGO:n sijainti tarjoaa kansainvälisesti ainutlaatuisia ennakointimahdollisuuksia avaruusriippuvaisen toiminnan häiriöistä."

Lisätietoja:

Eija Tanskanen, SGO:n johtaja: eija.tanskanen(@)oulu.fi, puh. 029-448 0813

Esa Turunen, SGO:n emeritusjohtaja: esa.turunen(@)oulu.fi