Avaruuden merkitystä paikkatietoalalle käsiteltiin laajasti tämän vuoden GeoForum Summitissa
Tänä vuonna toista kertaa Espoon Dipolissa järjestetty GeoForum Summit tarjosi laajan läpileikkauksen suomalaisen avaruusalan kehitykseen sekä sen vaikutuksiin paikkatietoalan näkökulmasta.
Katsauksen nykytilanteeseen ja avaruusalan aiempaan kehitykseen tarjoiltiin heti Summitin alussa, kun ensin Aalto yliopiston professori Jaan Praks kertoi suomalaisten satelliittien kehityksestä ja heti perään Ilmatieteenlaitoksen vanhempi tutkija Anu-Maija Sundström avasi satelliittien merkitystä ilmaston ja ympäristön tutkimukselle.
Kaksipäiväisen tapahtuman aikana saatiin myös katsauksia kaukokartoitusten hyödyntämisestä metsien biodiversiteetin tunnistamisessa, näkökulmia Euroopan avaruusjärjestön startup- ja innovaatiotukiohjelmiin sekä tapahtuman viimeisenä esityksenä ESA Commercial Gatewayn katsaus tällä hetkellä avaruusalaa tukeviin ohjelmiin, joita on Euroopassa käynnissä toista kymmentä uusien ideoiden pilottien tukemisesta aina kiertoradalla tapahtuvien tankkausasemien kehitykseen.
Avaruusalan merkitys kasvaa kaupunkien ja ympäristön seurannassa
Kokonaisuutena tapahtumasta jäi avaruusnäkökulmasta kuva, että erityisesti kaukokartoituksen ja satelliittipaikannuksen rooli on kasvanut merkittävästi paikkatietoalalla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja erityisesti 2020-luvulla sen hyödyntäminen on lisääntynyt uusilla toimialueilla.
Satelliittipaikannusta hyödynnetään hyvin laajasti vesistöjen tutkimuksesta metsien kartoitukseen sekä suureen osaan kaupunkien ja kuntien tekemistä rakennetun ympäristön mittauksista.
Kaukokartoitusdatasta on vastaavasti tullut tärkeä osa ympäristönseurantaa sekä päivittäisten muutosten seurantaa. Pisimmälle kaukokartoitusdatan pohjalta on rakennettu jopa tekoälypohjaisia monitorointiratkaisuja, joita hyödynnetään mm. Ruokaviraston toimesta EU:n velvoittamaan peltolohkojen seurantaan.
Kehitettävää vielä riittää avaruusalalla
Summitin toisen päivän painottuessa enemmän uusiin asioihin ja käynnissä oleviin sekä juuri alkaviin kehityshankkeisiin, kävi selväksi myös se, että erityisesti turvallisuus, ilmastonmuutos sekä EU:n alueella alueiden ennallistaminen ovat teemoja, joihin tarvitaan lisää tutkimusta sekä uusia kaupallisia ratkaisuja lähivuosina.
EU:n tasolla myös data-avaruuksiin liittyvät tavoitteet jo olemassa olevan INSPIRE-direktiivin päälle myös osaltaan lisäävät paineita laajempaan ympäristön seurantaan. Kaikkeen ei myöskään ole valmiita mittareita, mikä osaltaan haastaa ratkaisujen kehittämistä, mutta toisaalta mahdollistaa uusien innovaatioiden kehittämistä sekä uusien teknologioiden kokeilemista.
Ympäristön ja ilmaston näkökulmasta esim. viimeisen vuoden aikana ESAn uudet tutkimussatelliitit BIOMASS ja EarthCare ovat jo mahdollistaneet uudenlaisten havaintojen tekemisen ilmakehästä sekä trooppisten alueiden metsävyöhykkeistä.
Seminaarin toisena päivänä saatiin myös laajempi katsaus avaruusalan tulevaan kehitykseen, kun Tampereen yliopiston professori Heidi Kuusniemi kertoi juuri alkaneesta avaruustalouden SPACECONOMY-hankkeesta ja heti sen perään saatiin nopea katsaus vasta marraskuussa alkavista ESA Phi-Lab Finlandin ensimmäisistä innovaatioprojekteista.
Kokonaisuutena avaruusteeman osalta jäi positiivinen mielikuva ja vaikka monia haasteita varmasti vielä riittää, on avaruusteknologian kehitys omalta osaltaan uudistanut myös sitä laajasti hyödyntävää paikkatietoalaa.
Toisaalta myös perinteisiä mittausmenetelmiä tarvitaan edelleen ja erityisesti asioiden maastomerkinnän osalta ei vielä ole keinoja tehdä sitä avaruudesta käsin kuin satelliittimittauksin, jotka pääosin toimivat edelleen vain ulkotiloissa.
Miten maanpäällistä ja rakennetun ympäristön sisällä tapahtuvaa sijaintia saadaan yhdistettyä, on edelleen yksi isoimmista haasteita paikkatiedon osalta. Tekemistä ja kehitettävää siis riittää edelleen ja aiheista kuullaan varmasti lisää myös tammikuun Winter Satellite Workshopissa.
