Avaruuden oikeudelliset ja strategiset vaatimukset
| *** Young graduate statement *** Opiskelijana osallistumiseni kansainvälisen avaruusoikeuden ja -politiikan alalle sai alkunsa suhteellisen äskettäin, mikä johtui lähinnä kasvavasta kiinnostuksesta avaruuden mukanaan tuomiin monimutkaisiin oikeudellisiin ja strategisiin haasteisiin. Valmistuttuani valtiotieteen kandidaatiksi päätin keskittyä enemmän kansainväliseen julkisoikeuteen, mutta en koskaan kuvitellut, että avaruus olisi painopistealueeni. Yhteiskuntatieteiden maisterina aloitin matkani tällä alalla keskittymällä aseellisten konfliktien oikeuteen, johon halusinkin keskittyä koko akateemisen urani ajan. Niinpä valitsin avaruusoikeuden. Tutkielmani aiheena oli kriittinen ja oikea-aikainen kysymys: valtioiden oikeus käyttää itsepuolustusta, mikäli niiden satelliitteihin hyökätään aseellisesti avaruudessa. Tämä tutkimus herätti intohimoni avaruusoikeutta kohtaan ja korosti, että vankkoja oikeudellisia puitteita tarvitaan nopeasti. Kun katson tulevaa urani tällä alalla, olen erityisen kiinnostunut kuromaan umpeen turvallisuuden ja puolustuksen välistä kuilua, jotka liittyvät pitkälti toisiinsa avaruuskysymyksissä. Vaikka oma urani on tähän mennessä keskittynyt ensisijaisesti turvallisuuskysymyksiin, katson, että kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa yhdistyvät sekä turvallisuus että oikeudelliset näkökohdat, on olennaisen tärkeä tehokkaan avaruushallinnon kannalta. Tämän kolumnin kirjoittajana haluan jakaa näkemyksiäni ja tarkastella oikeudellisia ja poliittisia kysymyksiä, jotka muovaavat avaruushallinnon tulevaisuutta keskittyen siihen, että tätä uutta rajaa hallitaan sekä strategisella ennakoinnilla että sitoutumisella globaaliin turvallisuuteen. |
Kriittinen infrastruktuuri on keskeinen osa yhteisön järjestelmiä, ja se on välttämätön yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiseksi sekä kansalaisten terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Tähän kuuluvat energia- ja vesihuolto, liikenne- ja viestintäverkot, terveydenhuolto, poliisi- ja pelastustoimi, rahoitusala sekä elintarvikeketjut. Avaruus voi tuntua keskivertoihmisestä etäiseltä, mutta se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen elämään, mm. pankkitoimintaan, maatalouteen, sääennusteisiin ja televisioon. Avaruus ei ole kovinkaan kaukana Kármánin rajasta; maapallon ilmakehän ja avaruuden raja on vain 100 kilometriä maapallon pinnasta.
Yhteiskuntamme on arjessa vahvasti riippuvainen infrastruktuurista ja satelliiteista. Avaruus on kaksikäyttöalue, jossa sään havainnointiin tarkoitettu satelliitti voi palvella myös sotilaallisia tarkoituksia tai molempia. Useimmat satelliitit palvelevat monia toimintoja, kuten siviili-, kaupallisia ja turvallisuusrooleja, jolloin ne ovat olennainen osa kriittistä infrastruktuuriamme ja mahdollisia vihollisten kohteita. Esimerkiksi tunti ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan venäläiset hakkerit hyökkäsivät yhdysvaltalaisen satelliittiyhtiö Viasatin kimppuun. Myös Ukrainan armeija käytti Viasatia, joka tarjoaa viestintäpalveluja monille kodeille ja yrityksille. Hyökkäykseen liittyi Viasatin modeemeihin ja reitittimiin kohdistuneita haittaohjelmia, jotka pyyhkivät kaikki tiedot, käynnistivät koneet uudelleen ja tekivät ne pysyvästi käytöstä poistetuiksi.
Turvallisten ja globaalien viestintäyhteyksien merkitys on kasvanut, kuten erityisasiantuntija Jonna Kuusivuori kolumnissaan kiteytti. Avaruusinfrastruktuurin elinvoiman kasvaessa sen suojaaminen ulkoisilta sotilaallisilta uhkilta on entistä tärkeämpää. Sotilaalliset operaatiot avaruudessa eivät ole laittomia, vaan niitä säätelevät kansainväliset lait, kuten yliluutnantti Juuso Liekkilä totesi kolumnissaan avaruuden sotilaallisesta käytöstä. Määräykset sisältyvät erilaisiin oikeudellisiin ja normatiivisiin puitteisiin, kuten kansainvälisiin avaruussopimuksiin, YK:n yleiskokouksen päätöslauselmiin, YK:n peruskirjaan ja kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen. Toisin kuin YK:n päätöslauselmat ja ohjeet, yleiskokouksen hyväksymät yleissopimukset sitovat niitä allekirjoittavia ja ratifioivia valtioita.
Avaruussopimukset neuvoteltiin ja hyväksyttiin YK:n avaruuden rauhanomaisen käytön komiteassa (the UN Committee on Peaceful Uses of Outer Space, UNCOPUOS). Neljä ensimmäistä sopimusta sisältävät vuoden 1967 valtiosopimuksen periaatteita, jotka koskevat valtioiden toimintaa avaruuden tutkimuksessa ja käytössä, mukaan lukien Kuu ja muut taivaankappaleet (avaruussopimus, Outer Space Treaty, OST). Avaruussopimus kieltää joukkotuhoaseiden lähettämisen avaruuteen ja määrää vastuullisen toiminnan avaruustoiminnassa. Vaikka sopimuksen IV artiklassa ei nimenomaisesti kielletä tavanomaisia aseita avaruudessa, siinä kielletään ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden sijoittaminen taivaankappaleisiin, Kuu mukaan luettuna.
Tavanomaisten aseiden kieltämättä jättäminen avaruudessa herättää kysymyksiä niiden sallittavuudesta, mikä saattaa mahdollistaa muiden aseiden, kuten laseraseiden tai taajuushäiritsijöiden, sijoittamisen avaruuteen. Lisäksi avaruussopimus ei kiellä mannertenvälisten ballististen ohjusten (Intercontinental Ballistic Missiles, ICBMs) tai muiden joukkotuhoaseiden ampumista avaruudessa, kunhan ne eivät pääse kiertoradalle tai sijaitse avaruudessa. Vaikka avaruussopimuksessa ei kielletä avaruuden sotilaallista käyttöä, se antaa mandaatin taivaankappaleiden demilitarisoimiseksi ja kieltää joukkotuhoaseiden ja ydinaseiden lähettämisen avaruuteen.
Useat ehdotukset uusista oikeudellisesti sitovista sopimuksista, kuten asevarustelukilpailun estämistä avaruudessa koskeva sopimusluonnos (the Draft Treaty on the Prevention of an Arms Race in Outer Space, PAROS) ja aseiden sijoittamisen estämistä avaruuteen koskeva sopimusluonnos (the Draft Treaty on the Prevention of the Placement of Weapons in Outer Space, PPWT), ovat epäonnistuneet valtioiden erimielisyyden takia. Avaruuskohtaisten sopimusten lisäksi osittainen koekieltosopimus (the Partial Test Ban Treaty, PTBT) on merkityksellinen, sillä siinä kielletään ydinasekokeet ilmakehässä ja avaruudessa. Voimassa oleva lainsäädäntö ei sisällä oikeudellisesti sitovaa kieltoa tavanomaisten aseiden kehitykselle, testaukselle ja käytölle avaruudessa.
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus (International Humanitarian Law, IHL) rajoittaa sotilaallisia operaatioita aseellisten konfliktien aikana, myös avaruudessa. IHL pyrkii suojelemaan maan päällä olevia siviilejä sotilaallisten operaatioiden vaikutuksilta avaruudessa korostaen sellaisia periaatteita kuten erottelu, mielivaltaisten ja suhteettomien iskujen kielto sekä realistiset varotoimet iskuissa. Lisääntyvä riippuvuus avaruudesta lisää myös haavoittuvuutta. Avaruusuhat voivat kohdistua avaruusjärjestelmän eri osa-alueisiin, jolloin yksi osa voidaan poistaa käytöstä; tällöin järjestelmästä tulee hyödytön. IHL:n säännöt ovat erityisen tärkeitä, kun otetaan huomioon kaksikäyttöisten avaruusesineiden kasvava määrä, sillä niiden siviilitoimintojen häiriintyminen voi vaikuttaa suureen osaan yhteiskuntaamme maan päällä. Kansainvälinen oikeus suojaa myös tiettyjä konfliktin kohteena olevia esineitä ja henkilöitä ja kieltää hyökkäykset välttämättömiä voimavaroja ja lääkintätiloja vastaan myös sotilaallisen avaruustoiminnan aikana.
Avaruustoimijoiden määrä kasvaa ja satelliittinvastaisten (ASAT) suorituskykyjen kehittäminen jatkuu. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei nimenomaisesti kielletä ASAT-aseita joukkotuhoaseita lukuun ottamatta. Avaruusteollisuudella on ratkaiseva rooli, kun se pidättäytyy tällaisten valmiuksien kehittämisestä ja ajaa niiden sääntelyä. Avaruusteollisuuden julkilausuma, joka tukee kansainvälisiä sitoumuksia olla tekemättä tuhoisia satelliitintorjuntatestejä (The Space Industry Statement in Support of International Commitments to Not Conduct Destructive Anti-Satellite Testing) on saanut tukea 49:ltä yritykseltä 14:stä eri maasta ja korostaa avaruusympäristön suojelun ja kestävän kehityksen merkitystä matalalla kiertoradalla. Nämä sitoumukset perustuvat joulukuussa 2022 hyväksyttyyn YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan suoraan nousevien satelliittien torjuntaohjusten tuhoavasta testauksesta.
YK:n yleiskokouksen päätöslauselmilla, jotka eivät ole sitovia, edistetään avaruusoikeudellisen järjestelmän johdonmukaisuutta ja hyökkäyskieltoa avaruudessa. Yleiskokous on hyväksynyt vuodesta 1959 lähtien lukuisia päätöslauselmia avaruuden rauhanomaisesta käytöstä ja asevarustelukilpailun estämisestä avaruudessa. Näitä laajasti kannatettuja ja hyväksyttyjä päätöslauselmia voidaan pitää avaruudessa tapahtuvan voimankäytön kieltoa koskevan kansainvälisen tapaoikeuden kehittymisenä. Valtioiden välisten sotien aikaisten avaruusesineisiin kohdistuvien hyökkäysten puuttuminen, ASAT-testeissä osoitetusta teknisestä kyvystä huolimatta, saattaa viitata valtioiden yhteiseen käytäntöön.
Avaruus on luonnostaan globaalia, ja se vaikuttaa kaikkiin käyttäjiin - konfliktien tekijöihin, uhreihin ja sivullisiin. Niissäkin konflikteissa, joissa Naton liittolaiset eivät ole mukana, heidän avaruusjärjestelmänsä voivat kärsiä suoraan tai tuhoutua. Suomen kaltaiset maat käyttävät yhä enemmän tilaa erilaisiin operaatioihin kuten kriisitilanteisiin, katastrofiapuun ja terrorismin torjuntaan, jotka kaikki ovat riippuvaisia avaruudesta saatavasta tiedosta. Suomen, EU:n ja kansalaisyhteiskunnan on edelleen edistettävä vastuullista käyttäytymistä avaruudessa ja puututtava sen rauhanomaiseen käyttöön liittyviin haasteisiin ja uhkiin kansainvälisen oikeuden mukaisesti, erityisesti YK:n puitteissa.
Oikeudellisesti sitova instrumentti voi tulevaisuudessa olla mahdollinen, mutta valtioiden tulisi vapaaehtoisesti ryhtyä toimiin pitääkseen avaruuden kestävänä, vapaana ja turvallisena kaikille.
