Avaruusliiketoiminnalla on kasvava merkitys sodankäynnissä

Kaupallisia avaruuspalveluita on käytetty myös sodankäynnissä vuosikymmenien ajan, mutta niiden merkitys on entisestään kasvanut 2000-luvulla. Yksi syy tähän on avaruusliiketoiminnan voimakas kasvu ja suorituskykyjen kehittyminen, mutta toisena osasyynä on asevoimien yleinen pyrkimys tukitoimintojen ulkoistamiseen. 

Kaupallisten avaruuspalveluiden hyödyntäminen tuo asevoimien käyttöön suorituskykyjä, joiden kehittämiseen valtion omat resurssit eivät itsenäisesti riittäisi. Toisaalta nämä kasvattavat myös asevoimien ulkopuolisia riippuvuuksia ja voivat altistaa alan siviiliyritykset voimankäytön kohteiksi.

Tämä artikkeli ei vastaa Puolustusvoimien virallista kantaa, vaan omia näkemyksiäni kaupallisten avaruuspalveluiden merkityksestä sodankäynnissä. Teen tällä hetkellä Maanpuolustuskorkeakoululla väitöskirjaa aiheeseen liittyen.

Asevoimien tukitoimien ulkoistamiskehitys

Tyypillisesti sotateollisuudessa yritykset rakentavat järjestelmiä asevoimien käytettäväksi. Viime vuosikymmeninä yritykset ovat alkaneet tarjota myös enemmän palveluita järjestelmien sijasta. Tässä taas yritykset itse käyttävät järjestelmiään ja tuottavat palveluita asevoimien käyttöön. Historiallisesti tämä ei ole silti aivan uusi ilmiö, vaan voidaan osin kytkeä palkkasoturien ja kaupallisen sotilaspalvelualan pitkään historiaan. 

Moderniin sodankäyntiin tarvittavien toimintojen osittainen ulkoistaminen asevoimilta yrityksille alkoi länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen. Yhtenä syynä on pidetty yleistä kehitystä julkishallinnon toimintojen ulkoistamiseksi, minkä jatkumo myös asevoimien toimintojen ulkoistaminen oli. Asevoimien osalta kehitykseen vaikutti myös Neuvostoliiton hajoaminen, mikä johti rahoituksen ja henkilöstön supistamisiin. Samalla teknologiakehitys ja teknologisen etulyöntiaseman tavoittelu kasvattivat asevoimien kuluja. Sotateknologia on kallista ja osa suorituskyvyistä on katoamassa kokoaan pienempien valtioiden ulottumattomiin. 

Järjestelmien operointiin tarvittavan henkilöstön määrä ja osaaminen on toinen ongelma. Ulkoistaminen nähtiin yhtenä ratkaisuna näihin ongelmiin. Asevoimat alkoivat keskittyä sodankäynnin ydintoimintoihin ja tukitoimintoja ulkoistettiin yrityksille. Ulkoistaminen kuitenkin aiheuttaa hallinnan heikkenemistä näihin toimintoihin. Lähes kaikki asevoimat ovat jo riippuvaisia yritysten tuottamista palveluista. Palveluiden saatavuuden kärsiessä myös asevoimien sodankäyntikyky kärsii. Lisäksi haittapuolena on siviili- ja sotilastoiminnan rajan hämärtyminen, jolloin voimankäyttö voi kohdistua myös asevoimille palveluita tuottaviin siviiliyrityksiin.

Avaruussodankäyntiin liittyvät sopimukset ja kansainvälinen oikeus

Yksi YK:n vuoden 1967 avaruusyleissopimuksen periaatteista on avaruuden rauhanomainen käyttö. Sopimus ei kuitenkaan merkittävästi rajoita sotilaallista toimintaa ja sen nähdään usein olevan voimassa vain rauhan aikana. Kansainvälinen humanitäärinen oikeus eli ns. sodan oikeussäännöt rajoittavat kaikkea sodankäyntiä eli myös avaruussodankäyntiä. Sodan oikeussääntöihin kuuluvat sotilaalliset erottelu- ja suhteellisuusperiaatteet. Erotteluperiaatteen lähtökohtana on sotilaallisen voiman käytön rajoittaminen sotilaskohteisiin. Geneven v. 1949 yleissopimuksen lisäpöytäkirja määrittelee sotilaskohteen seuraavasti: ”Aseellinen toiminta on tarkoin rajoitettava sotilaskohteisiin. Sotilaskohteita ovat sellaiset kohteet, joiden luonne, sijainti, tarkoitus tai käyttö muodostavat tärkeän osan sotilaallisesta toiminnasta ja joiden täydellinen tai osittainen tuhoaminen, haltuunotto tai vaarattomaksi saattaminen merkitsee kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa ratkaisevaa sotilaallista hyötyä.” 

Suhteellisuusperiaatteen mukaan kaiken aseellisen voimankäytön on oltava kohtuullista sen tavoitteeseen nähden. Toiminnasta on saatava selkeää sotilaallista hyötyä ja seurannaisvaikutukset sivullisille eivät saa olla kohtuuttomat. Usein myös siviilikohde voi muuttua sotilaskohteeksi sen käyttötarkoituksen perusteella (kts. aiempi määritelmä sotilaskohteelle). Kaupallisiin satelliitteihin tai maa-asemiin kohdistuva voimankäyttö voidaan mahdollisesti nähdä oikeutetuksi, jos niitä hyödynnetään sotilaallisessa toiminnassa. 

Tämä ei tarkoita, että kaikki sodankäynnin menetelmät olisivat hyväksyttyjä. Satelliittien tuhoamista ohjuksilla voi pitää kiellettynä, koska satelliitin tuhoamisesta syntyvästä avaruusromusta aiheutuvat haitat eivät välttämättä täytä suhteellisuusperiaatteen vaatimusta. Yksittäisen satelliitin tuhoamisesta saatu sotilaallinen hyöty ei ole merkittävä, mutta syntyvän avaruusromun määrä on suuri. Avaruusromu voi vahingoittaa satelliitteja umpimähkäisesti ja häiritä kaikkea avaruustoimintaa.

Avaruusyleissopimuksen mukaan valtioilla on kansainvälinen vastuu kaikesta kansallisesta avaruustoiminnasta, myös yritysten avaruustoiminnasta. Avaruusalan yritykset myyvät palveluja maailmanlaajuisesti ja asiakkaina voi olla aseellisen selkkauksen osapuolia, vaikka rekisterimaa olisi selkkauksen ulkopuolella. Tässä voi nähdä yhtymäkohtia sodankäynnin kehitykseen 1600–1800-luvuilla, jolloin yksi keskeinen syy kansallisvaltioiden vahvempaan kontrolliin sodankäynnistä oli halu estää valtion luisuminen mukaan sotaan yksityisten toimijoiden johdosta. 

1800-luvun alusta eteenpäin valtion puolueettomuuden nähtiin käsittävän myös yksittäisten kansalaisten ja muiden kansallisten toimijoiden sääntelyn. Sotaa käyvien valtioiden taas tuli kunnioittaa neutraalin valtion puolueettomuutta. Haagin v. 1907 yleissopimuksen mukaan puolueettoman valtion yritykset voivat myydä palveluita sodan osapuolille, mutta niiden pitää olla tasapuolisesti molempien osapuolien saatavilla. Esimerkiksi Ranskan asevoimien sodankäynnin oikeudellinen ohjekirja toteaa, että kansallisten avaruuspalveluiden myynti täytyy lopettaa valtion puolueettomuuden säilyttämiseksi välittömästi sodan alkaessa sen osapuolille.

Avaruusliiketoiminnan sotilaallinen merkitys

Kaupallisten satelliittipalveluiden hyötyä ja haittoja asevoimien käytössä voi pitää aiemman kuvatun yleisen ulkoistamiskehityksen kaltaisina. Suurten kustannusten takia avaruustoiminta oli pitkään lähinnä suurvaltojen ulottuvilla. Teknologian miniaturisaation, sarjatuotannon ja laukaisuhintojen laskun takia avaruustoiminta on tullut kaikkien ulottuville. Tämä on johtanut siihen, että satelliittien määrä kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti. Merkittävä osa kasvusta johtuu kaupallisista satelliiteista; sotilassatelliittien määrä ei ole kasvanut huomattavasti. Toisaalta avaruusliiketoiminta nojaa monella osa-alueella vahvasti valtiollisiin toimijoihin asiakkaina. Monen yrityksen liiketoiminnan kasvu ja menestys perustuu vielä nimenomaan asevoimiin asiakkaina. Useiden kaupallisten yritysten avaruussuorituskyvyt ylittävät jo monien valtioiden omat kyvyt. 

Sodankäynnissä satelliitit tukevat muita toimintaympäristöjä. Satelliitteja käytetään mm. tiedusteluun ja valvontaan, tietoliikenteeseen ja johtamiseen sekä paikannukseen. Satelliitit tehostavat järjestelmien ja joukkojen liikkuvuutta, tarkkuutta, tehokkuutta tai nopeutta muissa toimintaympäristöissä. Valtaosa moderneista taistelujärjestelmistä on yhteydessä satelliitteihin. Yksi sodankäynnin perusperiaatteista on suorituskykyjen ja niiden vastajärjestelmien kehittämisen kilpajuoksu. Myös avaruuden käytöstä on tullut yhä kiistellympää. Avaruussodankäynnin voi nähdä tarkoittavan kamppailua satelliittipalveluiden käytettävyydestä. Tämä ei tarkoita välttämättä satelliittien tuhoamista. Palveluiden käytettävyyttä voidaan häiritä esimerkiksi myös maa-asemien tuhoamisella, kybervaikuttamisella tai häiritsemällä satelliitin lähettämän datan vastaanottoa elektronisella sodankäynnillä.

Kaupalliset avaruuspalvelut mahdollistavat asevoimille suorituskykyjen käytön, joihin näillä ei itsenäisesti olisi resursseja. Haittapuolina ovat taas asevoimien hallinnan heikkeneminen suorituskykyjen käyttöön, ulkopuolisista palveluntarjoajista syntyvien riippuvuuksien lisääntyminen ja mahdollinen voimankäytön kohdistumisen uhka siviiliyrityksiä kohtaan. Kaupalliset avaruuspalvelut voivat olla pahimmillaan myös aseellisen selkkauksen kummankin osapuolen käytössä.

Kaikkia avaruustoimintoja ei ole toistaiseksi saatavilla ostopalveluina. Osa toiminnoista jää siis edelleen valtioiden omassa hallinnassa olevien suorituskykyjen varaan. On kuitenkin tärkeää tunnistaa avaruustoiminnan osa-alueet, joissa kaupalliset palvelut tuovat merkittävän suorituskykylisän. Asevoimat eivät voi jättää kaupallisia suorituskykyjä hyödyntämättä näiden tuomista riippuvuuksista huolimatta, mutta palveluiden käytettävyys tulee kyetä varmistamaan kaikissa olosuhteissa. Keinoina tähän ovat esimerkiksi useiden palveluntarjoajien käyttö ja riittävän omavaraisuuden varmistaminen myös ilman yritysten palveluita. Minkään toiminnon osalta ei voi jättäytyä täysin yksittäisen yrityksen varaan. Käytettävien palveluiden ja yritysten monimuotoisuus lisää samalla häiriönsietoisuutta sotilaallista vaikuttamista vastaan.

Satelliittien hyödyntäminen, myös kaupallisten satelliittipalveluiden, on ollut osa sodankäyntiä jo Vietnamin ja Persianlahden sodista alkaen. Nyt Ukrainassa kaupallisten satelliittien hyödyntäminen on ollut huomattavasti laajempaa. Ukraina on tukeutunut vahvasti kaupallisiin avaruusjärjestelmiin, kun Venäjä on käyttänyt lähinnä omia valtiollisia kykyjään. Ukrainan käyttämät länsimaiset kaupalliset palvelut ovat Venäjän kykyjä kehittyneempiä, mutta toisaalta osassa niistä on ollut katkoja poliittisista ja taloudellisista erimielisyyksistä johtuen. Sodankäynti on lisäksi kohdistunut myös sodan ulkopuolisista valtioista peräisin olevien avaruusalan yritysten järjestelmiin sekä aiheuttanut erilaisia häiriötä siviiliyhteiskunnan käyttämiin avaruuspalveluihin esimerkiksi GNSS-häirinnän kautta.

Ukrainassa länsimaat eivät ole puolueettomia, koska länsimaisten palveluiden myynti Venäjälle on estetty erilaisilla pakotteilla. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin kansainvälisen oikeuden vastainen ja YK:n peruskirjan mukaan muut valtiot voivat tukea hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota. Puolueettomuuden menettäminen vain toiselle osapuolelle annetun materiaalituen tai kaupallisten palveluiden kautta kuitenkaan ei tee vielä länsimaista sodan osapuolia. Tämä edellyttäisi yleisten tulkintojen mukaan myös asevoimien suoranaista osallistumista sodankäyntiin. 

Länsimaiset avaruusalan yritykset kuitenkin osallistuvat myymillään palveluilla aktiivisesti sodankäyntiin Ukrainassa. Tämä on hyvä asia, koska Ukraina tarvitsee kaiken tuen mitä voimme antaa. Valtioiden näkökulmasta sotilaallinen voimankäyttö näiden yritysten järjestelmiä vastaan ei ole aivan ongelmatonta. YK:n peruskirjan itsepuolustusoikeus antaa rekisterivaltioille oikeuden puolustaa kansallisia avaruusjärjestelmiä, vaikka yritykset olisivat liiketaloudellisista syistä asettaneet järjestelmänsä sotilaskohteiksi. Mitään velvollisuutta valtioille tähän ei kuitenkaan ole. Valtioiden on tehtävä valinta, että toimivat jos kansallinen yritys joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

Suomen avaruusteollisuus ja sodankäynti

Suomi on satelliittien määrässä kahdenkymmenen suurimman avaruusvaltion joukossa. Toisaalta tämä on vain yksi avaruustoiminnan osa-alue ja siltä osin puutteellinen mittari kokonaiskyvyn tarkasteluun. Suomella ei esimerkiksi ole omaa laukaisukykyä ja maa-asematoiminta on kohtuullisen pientä. Lisäksi kiertoradalla olevista 26 satelliitista noin 75 % kuuluu yksittäiselle yritykselle, Iceyelle. Yksi suuri yritys siis myös vääristää kokonaiskuvaa. Kaikesta huolimatta Suomi on maan väkilukuun nähden merkittävä avaruusvaltio.

Suomen puolustuskyvyn näkökulmasta tämä on hyvä asia. Puolustushallinnon materiaalipoliittisessa strategiassa painotetaan sotilaallisen huoltovarmuuden merkitystä. Sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta kriittisen tuotannon, teknologioiden ja osaamisen on oltava käytettävissä kaikissa olosuhteissa. Osaltaan kansallinen avaruusteollisuus tukee tätä. Vaikka materiaalipolitiikka painottaa enemmän järjestelmien kuin palveluiden hankkimista, myös palveluiden näkökulmasta vahva kansallinen avaruusteollisuus on puolustusjärjestelmän etu. Toisaalta Suomen suhteellisen vahvasta avaruusteollisuudesta huolimatta, yritysten määrä ja niiden tarjoamien palveluiden määrä on rajattu. Kokonaisratkaisusta ei saada tarpeeksi monimuotoista ja häiriönkestävää pelkästään kansallisiin yrityksiin tukeutumalla.

Suomessa avaruuspuolustus nousi julkisuuteen v. 2021 puolustusselonteossa. Siinä sen nähtiin suojaavan maanpuolustuksen toimintoja ja muuta yhteiskuntaa avaruudesta kohdistuvilta uhkilta sekä turvaavan yhteiskunnan kannalta kriittisten avaruusjärjestelmien ja -palveluiden toiminnan kaikissa olosuhteissa. Avaruuspuolustus käsittää siis ainakin Puolustusvoimien hyödyntämien avaruusjärjestelmien suojaamisen. Jos palveluita taas myydään jonkin muun valtion asevoimille, niin asia ei ole enää aivan yhtä selvä. Tuleeko avaruuspuolustuksella suojata myös yleisesti Suomen taloudellisia etuja avaruudessa? Entä jos Puolustusvoimat käyttää samoja kaupallisia satelliittipalveluita, joihin kohdistuu sotilaallista voimankäyttöä toisen asiakkaan takia - pitäisikö Puolustusvoimien tässä tapauksessa osallistua kaupallisen toiminnan suojaamiseen oman etunsa vuoksi?

Myös Yhdysvalloissa asia on jätetty tulkinnanvaraiseksi. Yhdysvaltojen puolustushallinnon kaupallisen avaruustoiminnan strategia (Commercial Space Integration Strategy) toteaa, että asevoimia saatetaan käyttää kaupallisten järjestelmien puolustamiseksi. Se ei erittele tarkemmin missä olosuhteissa näin tehdään ja missä ei. Epämääräisyys voi olla myös tarkoituksellista, koska se muodostaa myös mahdollisille vastustajille epävarmuustekijöitä. Yleisellä tasolla valtioilla voi nähdä olevan neljä toimintavaihtoa, mikäli sotilaallinen voimankäyttö kohdistuu kansallisiin avaruusalan yrityksiin:

1. Estetään sääntelyllä avaruuspalveluiden myyminen kokonaan ulkomaisten asevoimien käyttöön ja ennaltaehkäistään voimankäytön mahdollisuus.
2. Annetaan yritysten toimia omalla riskillään ja todetaan, että valtio ei tue mikäli yritys joutuu voimankäytön kohteeksi.
3. Tuetaan yritystä epävirallisesti, esimerkiksi kyberpuolustuksen toiminnoissa, mutta annetaan julkisuudessa ymmärtää yrityksen toimivan omalla riskillä.
4. Todetaan julkisesti yritykseen kohdistuvan voimankäytön olevan myös hyökkäyksiä valtiota vastaan ja niihin tullaan vastaamaan.

Eri valtioiden asevoimat ovat isoja asiakkaita, joten ensimmäinen vaihtoehto voi tuottaa merkittävää haittaa yritysten liiketoiminnalle. Viimeinen vaihtoehto taas edellyttää, että valtio on myös todellisuudessa valmis tähän. Käytännössä suurin osa valtioista näyttää valinneen toisen tai kolmannen vaihtoehdon. Julkisten tietojen perusteella on vaikeampi arvioida tarkemmin eri valtioiden asettumista näiden vaihtoehtojen välille. 

Suomen nykyisen avaruusstrategian visio on, että Suomi olisi vuonna 2025 maailman houkuttelevin ja ketterin avaruusliiketoimintaympäristö. Tällä voi nähdä yhteyksiä kansalliseen avaruuspuolustukseen. Yritysten palveluiden myynnin liiallinen sääntely muiden asevoimien käyttöön varmasti vähentää houkuttelevuutta. Kansallisten avaruusjärjestelmien puolustaminen kaikissa olosuhteissa ei välttämättä ole realistinen vaihtoehto. Myös Suomi siis asettunee kahden keskimmäisen vaihtoehdon kannalle. 

Suomen avaruusstrategia on nyt päivitettävänä. Toivottavasti tulevassa strategiassa on aiempaa vahvempi kytkentä kansallisten tavoitteiden, kansallisen avaruusteollisuuden ja avaruuspuolustuksen välillä. Aihepiirin laajempi käsittely voisi olla mahdollista esimerkiksi Antti Korven aiemmassa kirjoituksessa peräänkuuluttamassa erillisessä turvallisuuden ja puolustuksen avaruusstrategiassa. Kansallisella sääntelyllä ja tavoitteilla on suora yhteys yritysten toimintamahdollisuuksiin ja kehittymiseen.