Avaruustalous: Strateginen mahdollisuus, joka avautuu vain kokonaisuuden ymmärryksellä

Avaruustalouden kehittäminen edellyttää selkeää strategista ohjausta, jossa rahoitus, osaamisen kehittäminen ja hallinnolliset rakenteet tukevat yritysten kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä. Tuore filosofian tohtori (avaruustalous) Mikko Punnala tarkastelee kolumnissaan suomalaisen avaruusekosysteemin kehitysedellytyksiä tutkimuksensa ja ammatillisen kokemuksensa muodostamasta kokonaisnäkemyksestä käsin. 

Kolumnissa esitetyt tiedot ja linjaukset ovat kirjoittajan omia näkökulmia, jotka pohjautuvat hänen väitöskirjaansa ja siihen liittyvään tutkimukseen. Julkaisun tarkoitus on nostaa esiin tuoretta tutkimustietoa ja tuoda avaruustalouden mahdollisuuksia ja haasteita yleiseen keskusteluun.
 

Mikko Punnala Filosofian tohtori (avaruustalous) Eversti (evp), yleisesikuntaupseeri Toimitusjohtaja, Sharpnav  Mikko Punnala valmistui filosofian tohtoriksi marraskuussa 2025. Hänen väitöskirjansa analysoi uuden avaruustalouden institutionaalisia, taloudellisia ja geopoliittisia rakenteita sekä pk-yritysten kansainvälistymistä osana nopeasti kehittyvää avaruustaloutta. Väitöskirja on saatavilla kokonaisuudessaan Vaasan yliopiston julkaisusarjassa. Kolmen vuosikymmenen ura ilmavoimissa ja Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa suoritetut strategian ja turvallisuuspolitiikan opinnot vahvistivat hänen lähestymistapaansa tarkastella avaruusjärjestelmiä kokonaisuutena, jossa toiminnalliset, institutionaaliset ja geopoliittiset tekijät määrittävät teknologian hyödyntämisen edellytyksiä. Punnalan tutkimus osoittaa, että avaruus on noussut yhteiskunnan digitaalista infrastruktuuria ylläpitäväksi kokonaisuudeksi, jossa teknologiset, taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet muodostavat toisiinsa kytkeytyvän ekosysteemin. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että avaruustalouden kehittäminen edellyttää selkeää strategista ohjausta, jossa rahoitus, osaamisen kehittäminen ja hallinnolliset rakenteet tukevat yritysten kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä.

 

Joskus tutkimusaiheet syntyvät strategisista pohdinnoista, joskus pitkäaikaisesta harrastuksesta ja aidosta uteliaisuudesta. Oma väitöskirjani kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Avaruus kiinnosti minua alun perin puhtaasta uteliaisuudesta ja teknisestä viehätyksestä, mutta vuosien mittaan kiinnostus syveni ja yhdistyi vahvaan ammatilliseen kokemukseen. Puolustusvoimissa vuodesta 1995 lähtien kertyneet tehtävät avaruustoimintojen ja teknologisen kehityksen seurannassa loivat vankan perustan aihealueen ymmärtämiselle. Yleisesikuntaupseerikurssilla vuonna 2000 laadittu lisensiaatintyö satelliittikuvantulkinnasta syvensi osaamistani entisestään ja vahvisti näkemystä siitä, millaisia mahdollisuuksia avaruuden hyödyntäminen voisi tulevaisuudessa tarjota.

Myöhemmin Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa suoritetut strategian ja turvallisuuspolitiikan opinnot sekä työskentely Ilmavoimissa teknologisesti edistyksellisessä toimintaympäristössä laajensivat näkökulmaani. Kokemusteni kautta minulle kirkastui, että avaruus ei ole vain tieteellinen tai sotilaallinen alue, vaan kokonaisuus, jossa taloudelliset, teknologiset ja geopoliittiset ulottuvuudet kietoutuvat tiiviisti yhteen. Kun tähän yhdistyi Vaasan yliopiston tarjoama tutkimusalusta ja mahdollisuus tarkastella avaruutta talouden, teknologian ja geopolitiikan yhteisen viitekehyksen kautta, tutkimuksen suunta alkoi hahmottua selkeästi. Vaasan yliopiston Digital Economy -tutkimusalusta ja professori Heidi Kuusniemen tuki mahdollistivat avaruustalouden tarkastelun laajana yhteiskunnallisena ja institutionaalisena kokonaisuutena pelkän teknisen ilmiön sijaan.

Väitöskirja ei kuitenkaan syntynyt tyhjiössä. Sen laatimisen aikana Suomessa oli käynnissä avaruusstrategian päivitystyö, hallitusohjelmaan kirjattiin avaruuden hyödyntäminen, turvallisuuspoliittinen selonteko tunnisti avaruuden merkityksen osana kansallista turvallisuutta, ja Business Finland ja TESI kohdensivat investointeja avaruusalan yrityksiin. Kaiken tämän rinnalla kävi ilmi, että vaikka poliittinen ja taloudellinen kiinnostus avaruuteen kasvoi, tutkimuksen ja koulutuksen puolella puuttui yhä kokonaisuutta ohjaava strateginen päämäärä. Väitöskirjassa laadittiin systemaattinen analyysi siitä, miten uuteen avaruustalouteen siirrytään, mitä osaamista se edellyttää ja minkälaisia institutionaalisia sekä taloudellisia mekanismeja tarvitaan, jotta Suomi ja muut maat voivat hyödyntää avaruuden tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti.
 

Avaruustalouden palvelut yhteiskunnan rakenteellisena, mutta usein huomaamattomana, perustana

Yksi väitöskirjani keskeisistä havainnoista oli, että avaruustalous ei ole erillinen osa taloutta, vaan nopeasti kasvava ja yhteiskunnan kannalta kriittinen osa digitaaliseen, teknologiseen sekä turvallisuuteen ja geopolitiikkaan liittyvää kokonaisuutta. Satelliittipaikannus, kaukokartoitus ja satelliittien mahdollistamat tietoliikenneyhteydet muodostavat verkoston, joka kytkee yhteen finanssisektorin, logistiikan, maanpuolustuksen, rajavalvonnan, energian, merenkulun, maa- ja metsätalouden sekä ympäristön seurannan ja monet muut yhteiskunnan sektorit. Avaruudelliset palvelut ovat olennainen osa yhteiskunnan toimintoja luoden niille näkymättömän, mutta välttämättömän taustaekosysteemin, joka on jo nyt osa jokapäiväistä toimintaamme ja kansallista huoltovarmuutta.

Suomessa on edelleen runsaasti yrityksiä, jotka hyödyntävät avaruusympäristössä tuotettuja palveluita mutta eivät tunnista olevansa osa avaruudellisen informaation hyödyntämisverkostoa. Tämä on merkittävä ongelma: kun toimija ei hahmota kuuluvansa avaruusekosysteemiin, se ei osaa hyödyntää tarjolla olevia palveluita, mahdollisuuksia, rahoituskanavia, kumppanuuksia eikä kansallisia tai kansainvälisiä ohjelmia. Väitöskirjani ohella yksi johtopäätös oli, että yritykset aliarvioivat usein toimintansa riippuvuuden ja mahdollisuudet avaruustalouden palveluista. Samalla ne sivuuttavat huomattavan kasvumahdollisuuden, joka avautuu, kun avaruustalouden tuottamaa tietoa hyödynnetään järjestelmällisesti osana liiketoiminnan kehittämistä.

Viime vuosien geopoliittinen ja teknologinen murros on tehnyt kehityksestä entistä näkyvämpää. Suurvaltojen välinen kilpailu ja avaruusteknologian kustannusten lasku ovat avanneet suomalaisille pk-yrityksille poikkeuksellisen mahdollisuuden osallistua ja menestyä kansainvälisessä avaruustalouden ekosysteemissä. Samalla teknologian kehittyminen on madaltanut kynnystä uusille toimijoille. Esimerkkinä tästä voidaan mainita pienemmät satelliitit ja aiempaa edullisemmat laukaisut. Ketteristä startup-yrityksistä on tullut keskeinen osa globaalia avaruustaloutta ja myös pienemmillä mailla, kuten Suomella, on nyt tilaisuus vahvistaa omaa teknologista autonomiaansa ja resilienssiään hyödyntämällä avaruuden mahdollistamaa potentiaalia.

Investointi ja rahoitusmarkkinat tukevat tätä muutosta. Sijoittajat, jotka aiemmin karttoivat puolustussektoria, suuntaavat nyt pääomiaan kaksikäyttöteknologioihin, jotka palvelevat sekä siviili- että turvallisuustarpeita. Osansa tästä kehityksestä saavat avaruustalouden yritykset, koska niiden kautta on mahdollista saavuttaa kustannustehokkaasti globaalia kattavuutta ja luoda perusta järjestelmille tulevien teknologisten vaatimusten mukaisten ekosysteemien kehittämiselle. Tämä kehitys on nähtävissä myös Suomessa. Satelliittikuvantamiseen, -paikannukseen ja -kommunikaatioon sekä havaintodatan hyödyntämiseen liittyvät teknologiat houkuttelevat yhä enemmän sijoittajia ja julkisia toimijoita. Nämä ratkaisut tukevat samanaikaisesti talouskasvua ja yhteiskunnan kriittisiä toimintoja sekä mahdollistavat tulevaisuuden teknologisten ekosysteemien kehittymisen.

Avaruus on noussut uudenlaiseen asemaan digitaalisen infrastruktuurin ytimessä. Se ei ole enää pelkästään tieteen ja teknologian näyttämö, vaan strateginen voimavara, joka liittyy suoraan Euroopan teknologiseen kilpailukyvykkyyteen, huoltovarmuuteen ja strategiseen autonomiaan. Suomella on tässä vahva asema korkean tason teknologisen osaamisen, vakaan taloudellinen perustan ja selkeän turvallisuuspoliittisen suunnan sekä yhteiskunnan vakauden kautta. Tämä mahdollistaa sen, että voimme hyödyntää avaruustaloutta yhtä aikaa sekä talouskasvun että kansallisen turvallisuuden vahvistamisen välineenä.

On kuitenkin välttämätöntä tarkastella avaruusulottuvuutta kokonaisvaltaisesti. Se ei ole pelkästään tekninen, geo- tai turvallisuuspoliittinen kysymys. Avaruuden merkitys hahmottuu oikein vasta, kun sitä tarkastellaan samanaikaisesti talouden, teknologian ja geopolitiikan näkökulmista. Näiden kolmen elementin yhdistäminen on edellytys sille, että Suomi pystyy hyödyntämään täysimääräisesti avaruuden tarjoamat taloudelliset, tieteelliset ja strategiset mahdollisuudet. Suomessa lähes kaikilla toimialoilla on mahdollisuus hyötyä avaruuden tarjoamista kyvykkyyksistä osana liiketoiminnan kehittämistä. Tämä edellyttää kuitenkin, että avaruuteen liittyviä toimintoja tarkastellaan talouden, avaruustekniikan ja geopolitiikan muodostamana kokonaisuutena. On tärkeää ymmärtää mahdollisuudet ja myös toimintaympäristön riskit ja rajoitteet sekä yrityskentässä että kunta- ja valtiohallinnon sisällä.

Avaruustalous onkin siirtynyt marginaalista yhteiskunnan perustaksi. Se on uusi infrastruktuuri, joka ylläpitää digitaalista yhteiskuntaa, mahdollistaa tiedon liikkumisen ja turvaa kriittiset toiminnot avaten samalla ikkunan uusien teknologioiden tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Kokonaispotentiaalin ymmärtäminen ja hyödyntäminen on seuraava ratkaiseva askel, joka määrittää, kuinka merkittäväksi toimijaksi Suomi voi nousta avaruusajan kansainvälisenä talouden ja mahdollisuuksien hyödyntäjänä.
 

Suomen avaruusalan palaset on koottava yhteen

Suomessa on viime vuosina otettu merkittäviä askeleita kohti kestävää ja kasvavaa avaruustaloutta. Rahoitusjärjestelyt, koulutuksen perusta ja tutkimuksen osaamispohja ovat olemassa, mutta ne sijoittuvat edelleen eri hallinnonalojen alle ilman selkeää kokonaisrakennetta. Yritykset ja tutkimuslaitokset sekä hallinto toimivat vahvasti omilla alueillaan. Useista laadituista toisiaan tukevista strategioista ja tavoitteista huolimatta yhteisen aktiivisen avaruudellisen ekosysteemin muodostuminen jää vajavaiseksi. Avaruustalouden keskeiset osa-alueet kuten rahoitus, koulutus, tutkimus, hallinto ja elinkeinoelämä sekä puolustus, kokonaisturvallisuus ja huoltovarmuus etenevät toistaiseksi liiaksi omissa siiloissaan. Yhteisen strategisen viitekehyksen puuttuminen estää kokonaisuuden jäsentymisen tarkoituksenmukaiseksi ja johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi.

Avaruustoiminta Suomessa on siirtynyt marginaalista ilmiöstä merkittäväksi osaksi kansantaloutta. Arvoketjut avaruustekniikasta satelliittipalveluihin ja tiedon hyödyntämisestä kansainväliseen yhteistyöhön muodostavat kokonaisuuden, jonka todellista kokoa on vaikea mitata täsmällisesti, mutta kasvu myös Suomessa on selkeää. Monenkeskinen yritysverkosto, tutkimus- ja kehitysympäristöt sekä kansainväliset markkinat yhdistyvät tavalla, joka tekee alasta paitsi teknologisen myös strategisen toimialan. Vaikka absoluuttiset luvut vaihtelevat, kehitystrendi on yhtenevä, yrityksiltä löytyy vientiä, uusia kasvualueita avautuu erityisesti satelliiteista saatavan tiedon, datan ja palvelujen kautta. Kansallinen avaruusstrategian visio tähtää siihen, että Suomi voi tarjota globaalisti kilpailukykyisen toimintaympäristön avaruusalalle tulevaisuudessa. Käynnistynyt professori Kuusniemen johtama ja Suomen akatemian rahoittama SPACECONOMY-hanke tarjoaa tämän kehityksen tueksi tutkittua tietoa avaruustalouden rakenteesta, tilasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista, mikä vahvistaa päätöksenteon pohjaa ja auttaa suuntaamaan kansallisia panostuksia vaikuttavasti.

 

Tämän vuoksi on perusteltua puhua avaruustaloudesta Suomen talouden kehityksen kannalta merkittävänä sektorina: ei vain teknologia-alkuna, vaan kasvavana, näköalaltaan kansainvälisesti suuntautuneena kokonaisuutena. Kansalliset strategiat ja tutkimusohjelmat vahvistavat, että alalla ei kyse ole vain teknologiasta, vaan kestävän kasvun, digitaalisen muutoksen ja yhteiskunnallisten hyötyjen synnyttäjästä. Jotta kasvu jatkuisi, suomalaisten yritysten on päästävä kansainvälisille markkinoille entistä vahvemmin. Suomalainen satelliittiosaaminen on globaalisti tunnustettua, satelliittidataa hyödynnetään kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, avaruusteknologioille on tarvetta turvallisuus- ja puolustussovelluksissa ja uudet viestintäratkaisut avaavat globaaleja markkinoita. Yritysten ja yhteiskunnan on tunnistettava nämä markkinamahdollisuudet ja tuettava yrityksiä niiden hyödyntämisessä.

Suomella on kiistattomat menestymisen edellytykset avaruustaloudessa pärjäämiseen, mutta niiden täysipainoinen hyödyntäminen edellyttää, että erilliset toimet kytketään toisiinsa johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Keskeinen seuraava vaihe on sovittaa rahoitus, osaaminen ja hallinnolliset rakenteet samaan tavoitteeseen. Näin Suomi voi rakentaa pysyvän ja uskottavan aseman kansainvälisen avaruusalan toimijana ja varmistaa, että avaruudesta saatavat hyödyt realisoituvat mahdollisimman laajasti.
 

Rahoituksen koordinointi ja kumppanuudet

Suomen rahoitusjärjestelmä tarjoaa avaruusalan toimijoille jo nyt monipuolisia mahdollisuuksia. Business Finlandin avaruusohjelmat, ESA BIC Finland -yrityshautomo, EU:n avaruusohjelmien (kuten Galileo, Copernicus ja EGNOS) rahoituskanavat sekä kansalliset innovaatiotuet muodostavat laajan keinovalikoiman, jolla voidaan kattaa yrityksen kehityspolku aina alkuvaiheesta kaupallistamiseen asti. Ongelmana ei siis ole rahoituksen puute, vaan sen hajanaisuus ja kansallisten yhteiskunnallisten ankkuriasiakkuuksien puute. Usein tieto eri rahoitusinstrumenteista ei tavoita kaikkia toimijoita, eikä moni avaruusteknologiaa hyödyntävä yritys edes miellä olevansa osa avaruustalouden ekosysteemiä tai se ei osaa hyödyntää erityisiä rahoituslähteitä ja mahdollisuuksia.

Maailmanlaajuinen ja erityisesti eurooppalainen kehitys on johtanut omien kansallisten avaruusvirastojen perustamiseen avaruudellisten kokonaisuuksien kehittämiseksi. Selkeä tutkimukseen perustuva johtopäätös on, että Suomessa tarvitaan keskitetympää ohjausta avaruusalan kehittämiseksi ja potentiaalin hyödyntämiseksi. Avaruuteen erikoistettu “yhden luukun” rahoitus- ja neuvontapiste mahdollistaisi rakenteen, joka kokoaisi yhteen hajallaan olevat rahoituskanavat, kansainväliset mahdollisuudet ja koti- ja ulkomaiset kumppanuudet. Mallia voidaan hakea Business Finlandin Defence and Resilience -ohjelmasta, jossa turvallisuuteen liittyvät toimet koottiin yhtenäisen strategisen kehyksen alle ja jossa yrityksille tarjotaan selkeä väylä tukeen ja asiantuntijuuteen. Vastaava periaate palvelisi myös avaruusalan ekosysteemin kasvua. Näin yrityksiä sekä tutkimusorganisaatioita voitaisiin ohjata järjestelmällisesti Euroopan avaruusjärjestön, EU-ohjelmien, kansallisten ja kansainvälisten instrumenttien pariin sekä vahvistaa ymmärrystä avaruuden tarjoamista liiketoimintamahdollisuuksista siten, että rahoitusvälineet tukisivat yhdenmukaisesti Suomen avaruuspolitiikan tavoitteita.

Business Finlandin New Space Economy -ohjelma osoitti jo aiemmin, miten tehokas tällainen koordinoitu lähestymistapa voi olla. Ohjelma oli selvästi edellä aikaansa ja tuotti erinomaisia tuloksia vahvistamalla osaamista, tuki uusien yritysten syntyä ja loi kansainvälisiä yhteyksiä, jotka nostivat Suomen asemaa nopeasti muuttuvassa avaruustaloudessa. Ohjelman päättyminen ei pysäyttänyt syntynyttä kehityspolkua, mutta sen täysi potentiaali olisi edellyttänyt pitkäjänteisempää jatkamista, jota ei ole kyetty toteuttamaan. Saavutettuja tuloksia ei ehditty ankkuroida pysyviksi rakenteiksi, eivätkä syntyneet avaukset saaneet sitä jatkotukea, joka olisi ollut tarpeen niiden laajentumiselle. Tutkimuksen perusteella näkemyksenä on, että ohjelmaa olisi pitänyt nimenomaan laajentaa koskemaan erityisesti alkuvaiheen yritysten rahoitusvajeen paikkaamaista sekä mahdollistamaan yritysten skaalautumista kotimaisessa omistuksessa, jotta ohjelman avaama potentiaali olisi voitu hyödyntää täysimääräisesti.

Keskitetty avaruusrahoituksen malli tukisi myös valtion määrittämää investointipolitiikkaa. Business Finland ja valtion sijoitusyhtiö TESI ovat jo sijoittaneet useisiin suomalaisiin avaruusteknologiaa hyödyntäviin yrityksiin. Julkista pääomaa on siis saatavilla alan kehittämiseen, kunhan yritykset osaavat hyödyntää nämä rahoitusmekanismit. Kun rahoitusta koordinoidaan strategisesti asetettujen päämäärien mukaan, sitä voidaan kohdistaa tehokkaammin kasvuhakuisille yrityksille ja vaativiin korkean teknologian hankkeisiin, jotka vievät Suomea kohti avaruustalouden kansainvälistä kärkeä.

Viime vuosien kokemukset osoittavat, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on avainasemassa avaruusinnovaatioiden skaalaamisessa. Euroopan avaruusjärjestön ja Business Finlandin kumppanuus ESA BIC Finland -hautomo-ohjelmassa on ollut tästä hyvä esimerkki. Yhteistyön kautta on syntynyt useita menestyviä avaruusalan startup-yrityksiä, ja yhdistelmä, jossa ESA ja Business Finland tarjoavat rahoitusta sekä mentorointia. Merkittävänä kokonaisuutena yritysten menestymiselle on ollut kansallisten ja kansainvälisten verkostojen muodostuminen tukemaan yritysten kansainvälistymisponnisteluja. ESA BIC Finlandin jatkaminen vuoteen 2030 asti ja ESA Phi-Lab alkaminen luovat kaivattua vakautta ja pitkäjänteisyyttä, mikä rohkaisee suunnittelemaan entistä mittavampia investointeja ja kehityshankkeita.

Myös olemassa olevia resursseja pitää hyödyntää paremmin. ESA:n Copernicus-ohjelman satelliittidata on jo vapaasti suomalaisten yritysten ja tutkimuslaitosten käytettävissä, mutta sitä hyödynnetään vielä rajallisesti. Tarvitaan lisää ohjausta ja koulutusta datan liiketoiminnallisessa hyödyntämisessä. Samoin EU:n avaruusohjelmien tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti. Galileo-, EGNOS- ja Copernicus-ohjelmat eivät tarjoa ainoastaan rahoitusta vaan myös väyliä eurooppalaisiin hankintaketjuihin yhteisprojekteihin. Suomen on varmistettava, että yritykset osallistuvat systemaattisesti EU:n avaruusohjelmien tarjouskilpailuihin ja kehityshankkeisiin. Näin emme ole pelkästään teknologian kehittäjiä, vaan myös tuotteiden ja palvelujen kaupallistajia ja vientitoimijoita.

 

Toinen keskeinen kehityssuunta on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien vahvistaminen. Avaruusteknologiaan perustuvien innovaatioiden skaalaaminen edellyttää usein, että julkinen sektori osallistuu rahoittajana, ensimmäisenä asiakkaana tai toimintaympäristön mahdollistajana. Valtionhallinnolla olisi perusteltu rooli kotimaisten avaruuspalvelujen kokeilussa ja pilotoinnissa. Toimiessaan referenssiasiakkaana se voi tarjota yrityksille ponnahduslaudan kansainvälisille markkinoille. Puolustus- ja turvallisuussektorilla avaruusteknologian merkitys kasvaa nopeasti, ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömallit tarjoavat väylän yhteisten kehityshankkeiden käynnistämiselle. Yritykset ja viranomaiset voivat yhdessä rakentaa huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta kriittisiä, häiriönsietoisia satelliittipaikannuspalveluja, joiden tarve on yhtä aikaa operatiivinen ja strateginen. Myös kunnilla ja kaupungeilla on konkreettisia tarpeita maankäytön seurannassa ja ilmastonmuutoksen vaikutusten tarkastelussa. Hankkeita voidaan ohjata kotimaisille toimijoille hankintojen ja kokeilujen kautta, jolloin syntyy kysyntää, joka tukee avaruuteen pohjautuvien ratkaisujen laajempaa käyttöönottoa.

Julkinen sektori voi toimia myös riskin jakajana silloin, kun uuteen teknologiaan liittyy epävarmuuksia. Valtio voi tarjota avustuksia, takauksia tai yhteisrahoitusta ensimmäisiin avaruusalan hankkeisiin, jotta lupaavat ratkaisut pääsevät lentoon. Lopputuloksena on molemminpuolinen hyöty, jossa julkinen sektori saa parempia palveluita ja vahvistaa strategista valmiuttaan, ja yritykset saavat lisää resursseja sekä kotimaan referenssejä kasvattaakseen toimintaansa globaalisti.
 

Koulutus ja tutkimus: Avaruusosaamisen perusta

Koulutus ja tutkimus muodostavat suomalaisen avaruusalan kestävimmän perustan. Ilman systemaattisesti rakennettua osaajapohjaa mikään teknologinen tai taloudellinen kehitys ei pysy vakaana. Väitöskirjatyöni aikana kävi selväksi, että avaruusalan yritysten ja markkinoiden kasvu on ollut huomattavasti nopeampaa kuin akateemisen koulutuksen ja tutkimuksen kehitys. Yritykset ovat onnistuneet tarttumaan uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin ja löytäneet paikkansa kansainvälisissä arvoketjuissa, mutta koulutusjärjestelmä ei ole vielä luonut selkeää ja johdonmukaista polkua, joka tuottaisi suunnitelmallisesti avaruusalan osaajia kaikille koulutusasteille. Tämä epätasapaino on Suomelle kriittinen: ilman koulutukseen ja tutkimukseen nojaavaa osaajapohjaa avaruusalan kasvu jää väistämättä kapeaksi. Se altistuu osaajapulalle, hankkeiden katkonaisuudelle ja riippuvuudelle ulkomaisesta asiantuntijuudesta.

Suomella on poikkeuksellisen vahva perusta avaruusosaamisen kehittämiselle, ja osaamista kertyy useista toisiaan täydentävistä tutkimus- ja koulutusympäristöistä. Aalto-yliopiston opiskelijasatelliitit ovat osoittaneet, että kotimainen teknologiakehitys kykenee tuottamaan satelliitteja kansainvälisin standardein, ja kaupallinen satelliittikuvantaminen on noussut ICEYEn myötä globaalisti tunnustetuksi osa-alueeksi. Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston pitkäjänteinen työ avaruusfysiikan ja avaruussään tutkimuksessa muodostaa vahvan tieteellisen perustan, jota Vaasan yliopisto täydentää talouden, instituutioiden ja geopoliittisten reunaehtojen analyyseilla.

Tämä kokonaisuus vahvistuu edelleen Tampereen ja Oulun yliopistojen teknologiapainotteisen tutkimuksen kautta. Tampereella kehitetään satelliitti- ja paikannusteknologiaa, joka kattaa turvalliset GNSS-järjestelmät, häirinnän ja harhautuksen tunnistamisen, vastaanotintekniikan, sulautetut järjestelmät sekä edistyneet signaalinkäsittelymenetelmät. Tutkimus muodostaa yhtenäisen teknologisen jatkumon satelliittisignaalin vastaanotosta sen hyödyntämiseen kriittisissä sovelluksissa, kuten autonomisessa liikenteessä, droonijärjestelmissä ja infrastruktuurin valvonnassa. Oulun yliopiston panostukset langattoman viestinnän ja tulevien 6G-järjestelmien kehittämiseen tukevat tätä kokonaisuutta, sillä satelliittipaikannus, tiedonsiirto ja verkkojen synkronointi perustuvat yhä tiiviimmin satelliitti- ja maanpäällisten järjestelmien integraatioon. VTT ja muut tutkimuslaitokset täydentävät ketjua kehittämällä avaruuskomponentteja, materiaaleja ja järjestelmäarkkitehtuureja. Suomessa on siten osaamista koko avaruusteknologian arvoketjussa perustutkimuksesta soveltavaan teknologiaan ja datalähtöisiin kaupallisiin palveluihin.

Keskeinen haaste ei liity osaamisen tasoon vaan sen hajanaisuuteen. Vaikka yksittäiset toimijat tuottavat korkeatasoista tutkimusta ja kouluttavat alan asiantuntijoita, kokonaisuus ei vielä muodosta yhtenäistä kansallista strategiaa. Avaruustalouden tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, kykeneekö Suomi yhdistämään nämä erilliset osaamisalueet johdonmukaiseksi kehityspoluksi, jonka varaan voidaan rakentaa pitkäjänteinen ja kilpailukykyinen avaruusalan ekosysteemi.

 

Tilanteen parantamiseksi Suomi tarvitsee kansallisen avaruusalan koulutus- ja tutkimusstrategian. Sen tulisi koota yhteen eri koulutusasteet, tieteenalat ja alueelliset osaamiskeskittymät. Tavoitteena olisi varmistaa, että avaruusalaan liittyvää opetusta ja koulutusta on tarjolla kaikilla tasoilla toisen asteen ammatillisista opinnoista yliopistojen jatkotutkintoihin asti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että avaruusaiheet tuodaan opintosisältöihin, urapolkuihin ja tutkimusohjelmiin läpi koko koulutusjärjestelmän. Tällainen strategia loisi jatkuvan koulutuspolun missä toisen asteen koulutus antaisi teknisen perustan ja operatiiviset valmiudet, esimerkiksi satelliittien testaukseen, laitehallintaan tai maa-asemien ylläpitoon, ja korkeakoulut tuottaisivat tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa tarvittavaa syvempää asiantuntijuutta. Yliopistot voisivat tarjota avaruustekniikan sivuainekokonaisuuksia ja käynnistää uusia avaruusaiheisia maisteriohjelmia, esimerkiksi avaruusliiketoiminnan MBA-tutkinnon tai satelliittidataan keskittyvän data-analytiikan ohjelman. Urakehityksen huipulla voisi olla jopa kansallinen avaruusalan tohtoriohjelma, joka houkuttelee lahjakkaita tutkijoita erikoistumaan alalle.

Monialaisuus on tässä keskeistä. Avaruusala ei tarvitse pelkästään insinöörejä ja luonnontieteilijöitä, vaan myös juristeja, talousosaajia, turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, kyberturvallisuuden osaajia, ympäristötutkijoita ja liiketoiminnan kehittäjiä. Näiden alojen integroiminen osaksi avaruusalan koulutusta tekisi Suomesta edelläkävijän monitieteisen avaruusosaamisen kasvattamisessa. Suomi on tunnettu korkeatasoisesta koulutuksesta, mutta tätä mainetta ei ole vielä suunnattu avaruusalalle. Profiloitumalla avaruusosaajien kasvattajaksi Suomi voisi houkutella kansainvälisiä opiskelijoita, tutkijoita ja jopa yrityksiä. Kun ulkomaisten osaajien koulutus- ja urapolut jatkuvat Suomessa valmistumisen jälkeen, se vahvistaa sekä osaamispohjaamme että kansainvälistä näkyvyyttämme.

Samalla voimme näyttäytyä maailmalle "pienenä mutta ketteränä" maana, joka yhdistää saumattomasti tutkimuksen, koulutuksen ja yritystoiminnan. Maailmalla tunnetut avaruusklusterit, kuten Toulousen seutu Ranskassa, Bangaloren teknologiakeskittymä Intiassa ja Piilaakso Yhdysvalloissa, ovat syntyneet juuri tiiviin yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyön tuloksena. Vastaavaa mallia voidaan kehittää myös Suomessa esimerkiksi Tampereen, Espoon, Vaasan ja Oulun kaltaisissa keskuksissa, joissa tutkimus ja teollisuus jo kohtaavat.

Koulutus- ja tutkimuspanosten vahvistaminen edellyttää myös rakenteellisia uudistuksia. Yksi idea on kansallinen "Space Campus" -verkosto, joka yhdistäisi yliopistojen ja tutkimuslaitosten erityisosaamisen ja tarjoaisi yhden luukun periaatteella koulutusta, tutkimusyhteistyötä ja innovaatiotoimintaa. Tämä verkosto voisi toimia tiiviissä yhteistyössä alueellisten kehitysyhtiöiden ja yritysten kanssa muodostaen rungon suomalaiselle avaruusklusterille, jossa tiede, koulutus ja elinkeinoelämä kohtaavat. Modernit oppimisympäristöt ja kokeilevat oppimismallit tukisivat avaruusalan koulutusta. Esimerkiksi living lab -konsepteissa opiskelijat, tutkijat ja yritykset voivat työskennellä yhdessä todellisten projektien parissa, mikä tuo avaruuden konkreettisesti osaksi opetusta jo varhaisessa vaiheessa. Tällainen käytännönläheisyys innostaa nuoria luonnontieteiden ja tekniikan pariin ja kasvattaa tulevaisuuden osaajapoolia.

Avaruusaiheista innostaminen on aloitettava jo peruskoulusta. ESERO-koulutusohjelman ja tiedekeskus Heurekan kaltaiset toimijat ovat luoneet pohjaa, mutta avaruusosaamisen edistämisessä tarvitaan kansallinen katto-ohjelma. Nyt olisikin oikea hetki laatia koko koulutusjärjestelmää koskeva avaruusosaamisen kehittämissuunnitelma, joka kattaa tutkintokoulutuksen lisäksi myös jatkuvan oppimisen ja tutkimusinfrastruktuurien kehittämisen. Se tukisi Suomen avaruusstrategiaa ja samalla vahvistaisi laajemmin talouden kasvua ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita.

Koulutusstrategian rinnalla on ratkaistava myös akuutti osaajapula. Kotimaisia asiantuntijoita on koulutettava lisää, mutta samalla on houkuteltava ulkomaisia osaajia täydentämään työvoimaa. Suomen on tehtävä itsestään houkutteleva kohdemaa avaruusalan huippuosaajille tarjoamalla selkeät uramahdollisuudet. Yritysten kannattaa lisäksi tehdä yhteistyötä rekrytoinnissa ja koulutuksessa. Jos valmiita avaruusosaajia ei löydy tarpeeksi, heitä voidaan kouluttaa muista tekniikan aloista. Esimerkiksi kokeneita elektroniikka- tai ohjelmistoalan ammattilaisia voi suhteellisen lyhyellä täydennyskoulutuksella perehdyttää avaruusprojekteihin. Tällaiset toimet auttavat varmistamaan, että osaajapohja kasvaa samaa tahtia kuin avaruusala laajenee.
 

Kohti kokonaisvaltaista avaruushallintoa

Avaruustoiminnan koordinaatio kaipaa selkeämpää rakenteellista ratkaisua. Tällä hetkellä Suomesta puuttuu pysyvä kansallinen elin, joka ottaisi kokonaisvastuun avaruusalan kehittämisestä. Avaruusasiain neuvottelukunta ja Space Business Forum ovat jo toimineet hyödyllisinä keskustelu- ja verkostoitumisfoorumina yrityksille, tutkijoille ja viranomaisille, mutta niiden rooli on rajautunut yhteistyön edistämiseen, ei aitoon strategiseen ohjaukseen. Avaruustoiminta kytkeytyy liiketoiminnan ohella geopoliittisiin, teknologisiin ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin ja siksi Suomella tulisi olla kansallinen elin, joka kokoaa yhteen yritykset, tutkimuksen, koulutuksen ja hallinnon, ja joka pystyy luomaan yhteisen tilannekuvan sekä suuntaviivat.

Kansainvälinen vertailu osoittaa, että monet Suomen kokoiset maat ovat ratkaisseet tämän perustamalla oman avaruusviraston. Myös meillä kansallisen avaruusviraston perustamista on pohdittu pitkään. Jos Suomi olisi perustanut keskitetyn avaruushallinnon jo vuonna 2020, jolloin idea ensimmäisen kerran nostettiin esiin, olisimme nyt eurooppalaisen avaruushallinnon eturivissä. Viivästys ei kuitenkaan ole poistanut tarvetta, päinvastoin. Mitä nopeammin oma keskistetty avaruushallinnon toimija perustetaan, sitä nopeammin saadaan hajallaan oleva osaaminen koottua, rahoitus ohjattua tehokkaammin, Suomen kansainvälinen asema vahvistettua ja varmistettua, että avaruustoiminnan hyödyt valuvat suomalaisten hyväksi.

Olen tietoisesti välttänyt avaruusvirasto-termin käyttöä, sillä avaruustoimijat muodostavat olennaisesti näkymättömän verkoston, joka läpäisee koko yhteiskunnallisen rakenteen. Suomen hallintomallissa virastotasoinen toimija ei välttämättä pystyisi vastaamaan koko valtionhallinnon laaja-alaisiin tarpeisiin eikä kansainvälisiin velvoitteisiin. Yksittäisen tutkijan näkökulmasta luontevin paikka saattaisi löytyä valtioneuvoston kanslian alaisuudesta, mikä olisi uusi ja järjestelmämme kannalta merkittävä hallinnollinen avaus.

Tällainen kokonaisuus herättää väistämättä sekä kiinnostusta että vastakkaisia näkemyksiä, ja päätöksenteko edellyttäisi perusteellista ja ennakkoluulotonta selvitystyötä. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, olemmeko valmiita kohtaamaan haasteen ja toteuttamaan tarvittavat kehitysaskeleet ennakoivasti mahdollisuuksia hyödyntäen, vai päädymmekö mukautumaan tulevaisuuden vaatimuksiin vasta ulkoisen pakon synnyttyä.

Puolustushallinnon osalta on huomioitava sen erityisrooli. Puolustusvoimat on jo antanut ilmavoimien komentajalle avaruusvoimien komentajan tehtävät ja suunnittelee avaruusoperaatiokeskusta, mikä kertoo avaruuden strategisesta merkityksestä maanpuolustukselle. Puolustussektorilla on myös vakiintuneet kansainväliset kumppanuudet, erityisesti Naton puitteissa. Näitä sotilasyhteyksiä ei tule alistaa siviililuonteisen avaruushallinnon alle, vaan uuden avaruushallinnon toimijan on määrä toimia rinnakkain puolustusvoimien kanssa. Tärkeää on ylläpitää tiedonvaihtoa ja yhteistä tilannekuvaa siviili- ja puolustussektorin kesken, jotta kaikki toimijat hyötyvät toistensa havainnoista ja kapasiteetista.

 

Tarvitaan myös ajanmukainen ja mahdollistava lainsäädäntö. Suomen ensimmäinen avaruuslaki astui voimaan vuonna 2018. Se oli tärkeä alku, mutta nyt on syytä arvioida, vastaako nykyinen sääntely alan nopeaa kehitystä. Tavoitteena tulee olla selkeä ja kansainvälisiin sopimuksiin yhteensopiva sääntelykehikko, joka on yrityksille ennakoitava eikä muodostu innovaatioiden esteeksi. Näiltäkin osin keskitetyssä avaruushallintomallissa voidaan varmistaa Suomen tavoitteiden toteutuminen ja kansainvälisten velvoitteiden täyttyminen. Samoin avaruuslainsäädäntöä tulisi päivittää huomioimaan uudet ilmiöt, kuten satelliittikonstellaatiot, avaruusromun hallinta tai kaupalliset Kuu- ja Mars-hankkeet. Lainsäädännön kehittämisessä on pidettävä kiinni turvallisuudesta ja vastuullisuudesta, mutta samalla luotava puitteet, jotka houkuttelevat avaruusinvestointeja Suomeen. Esimerkiksi satelliittien laukaisuihin liittyville komponenteille voitaisiin harkita tullihuojennuksia, ja avaruusalan tutkimus- ja kehitystyötä tukea erityisillä verokannustimilla.

Suotuisa toimintaympäristö on myös sijoitusten näkökulmasta tärkeä. Kansainväliset pääomasijoittajat arvioivat tarkasti kohdemaan juridisen ympäristön. Jos säännöt ja lupakäytännöt ovat epäselvät tai hitaat, investoinnit suuntautuvat helposti muualle. Suomella on tässä etunaan pieni ja ketterä hallinto sekä nopea päätöksentekokyky. Tätä etua pitäisi hyödyntää varmistamalla, että sääntely pystyy reagoimaan uusiin tarpeisiin ripeästi ja joustavasti.

Kun rahoitus, osaaminen ja hallinto kytketään yhteen, syntyy kokonaisuus, jossa innovaatio ja investoinnit ruokkivat toisiaan. Yhteinen koulutuspolku, monitieteinen tutkimus, keskitetty rahoitusneuvonta ja kansallinen avaruushallinto muodostavat perustan, jolle suomalainen avaruustalous voidaan rakentaa kestävästi ja kansainvälisesti kilpailukykyisesti. Tämä kaikki edellyttää pitkäjänteistä politiikkaa, jossa avaruus nähdään olennaisena osana Suomen taloudellista ja strategista tulevaisuutta. Avaruutta ei pidä nähdä erillisenä kokeilusektorina, vaan yhteiskunnan perusinfrastruktuurina.

Suomella on kaikki edellytykset olla kokoaan suurempi tekijä uudella avaruusajalla. Meiltä löytyy osaamista, vakaa yhteiskunta ja näyttöjä nopeasta kehittymisestä. Tarvitaan enää johdonmukaisuutta, yhteinen strateginen suunta ja rohkea päätös hyödyntää olemassa oleva potentiaali. 
 

Lopuksi: Kohti uutta avaruusaikaa

Suomi seisoo nyt uuden avaruusajan kynnyksellä. Geopoliittiset ja teknologiset muutokset ovat avanneet ikkunan valtavaan mahdollisuuksien avaruuteen. Se, miten hyödynnämme tämän hetken, riippuu meistä itsestämme. Tarvitsemme kirkkaan strategisen näkemyksen ja rohkeutta toimia. Olemme jo osoittaneet pystyvämme nopeaan kasvuun ja innovointiin, kun palaset loksahtavat kohdalleen. Seuraavaksi on varmistettava, että palaset myös pysyvät koossa, että Suomeen rakentuu yhtenäinen avaruusekosysteemi, jossa koulutus, tutkimus, yritystoiminta ja julkinen tuki tukevat toisiaan.

Kun katson omaa polkuani harrastelijasta väitöskirjatutkijaksi, näen siinä heijastuksen Suomen avaruustarinasta. Alussa into ja uteliaisuus olivat polttoaine. Samoin kansakunnan tasolla ilman intohimoisia tekijöitä ei synny mitään uutta. Seuraavaksi tarvittiin systemaattista opiskelua ja verkostoitumista. Samoin Suomenkin on täytynyt opetella avaruustoiminnan pelisääntöjä ja solmia kansainvälisiä kumppanuuksia. Lopulta vaadittiin sinnikkyyttä ja ympäristön tukea, jotta tutkimus valmistui. Samoin Suomen avaruusala tarvitsee pitkäjänteistä tukea ja yhteistyötä kasvaakseen täyteen mittaansa.

Mahdollisuutemme eivät rajoitu vain taloudellisiin lukuihin tai teknologisiin saavutuksiin. Kyse on myös Suomen panoksesta globaalien haasteiden ratkaisuun. Satelliittien avulla voimme seurata ilmastonmuutosta, avaruusteknologioilla edistää kestävää kehitystä ja turvallisuutta sekä tuottaa uutta tietoa maailmankaikkeudesta. Avaruustalous on seuraava suuri askeleemme teknologisen hyvinvointimme kehittämisessä. Tämä askel pitää ottaa harkiten mutta määrätietoisesti. Kuten todettua, momentum on nyt, ja jos emme hyödynnä sitä itse muut tekevät sen. Meillä on kaikki edellytykset onnistua, kunhan uskallamme suunnata katseemme kohti tähtiä ja samalla pitää jalat tukevasti Suomen maaperällä.

Suomi on maana pieni, mutta voimme olla tavoitteiltamme suuri. Meillä on mahdollisuus olla ketterä, aloitteellinen ja itsenäinen suunnannäyttäjä kehittyvässä kansainvälisessä avaruustaloudessa. On aika kirjoittaa seuraava luku suomalaiseen innovaatiohistoriaan. Tällä kertaa tarina ulottuu avaruuteen asti. Kun yhdistämme voimamme, tietomme ja intohimomme, edes taivas ei ole rajana.